Lääkärien ja sairaanhoitajien työnjaon uudelleenarvioinnissa ryhdyttiin Oulun läänin eteläosassa sanoista tekoihin jo kevätkesällä 2003. Tuolloin monella muulla suunnalla jatkettiin vielä asian miettimistä. Nyt hoitajien toimenkuvan laajentamisesta lääkärimäisempään suuntaan, Hola-projektista, on vakuuttavaa käytännön kokemusta usean vuoden ajalta.
Kaksi ensimmäistä vaihetta on jäänyt taakse. Niiden aikana huomattiin, että päivystävän sairaanhoitajan vastaanotolta poistui tyytyväisiä asiakkaita. Liki 80 prosenttia haastatelluista antoi hoitajalle kiitettävän arvosanan. Tyytyväisyyteen on aihetta siksikin, että jonotusajat lyhenivät. Johdonmukaista onkin, että 2005 alkaneen ja tämän vuoden lopussa päättyvän Holan toisen vaiheen jälkeen Hola 3 on jo mietinnässä.
Tyypillisiä lääkäreiltä sairaanhoitajille siirtyneitä toimenpiteitä ovat olleet äkillisiin tulehduksiin liittyvät hoidot sekä korva-, nenä-, kurkku- ja silmätautien hoitotehtävät. Hola-hankkeeseen on kirjautunut jo 40 000 käyntiä. Ainostaan yhdestä tapauksesta on tehty potilasvahinkoilmoitus, joten työn laatu on erinomaista.
Hoitajat siirtyivät päivystysvastuuseen lisäkoulutuksen jälkeen. Olisikin vastuutonta istuttaa ketään hoitajan peruskoulutusta vastuullisempaan työhön kylmiltään. Pitkäkään lääkärin työn vierestä seuraaminen ei tee kenestäkään hoitotoimenpiteiden osaajaa, vaikka sairaanhoitajan koulutus onkin pohjana.
On ilahduttavaa, että valtaosa lääkäreistä suhtautuu suuren luokan muutokseen myönteisesti. Myös Lääkäriliitossa on seurattu avoimin mielin niin sairaanhoitajien työn laajentamisen kokeiluja kuin aiheesta käytyä keskusteluakin.
Tosin Lääkäriliitosta muistutetaan, että lääkäreiltä voitaisiin siirtää pois myös heille kuulumattomia kanslistin tehtäviä. Niitä jää tosiaan joissakin terveyskeskuksissa edelleen lääkärien hartioille. Se on pitkälle ja kalliilla koulutettujen todellista väärinkäyttöä. Jokaisessa terveyskeskuksessa kannattaa tarkistaa, että toimistotyöt tekee aina joku muu kuin lääkäri. Heitä tarvitaan hoitamaan potilaita, ei pyörittämään papereita.
Asialla on myös merkittävä taloudellinen puolensa. Hoitajan toimenpide maksaa keskimäärin alle 13 euroa. Lääkärin tekemänä sille tulee hintaa yli 25 euroa. Yhtä lailla pitää muistaa, että myös toimistotehtävissä lääkäri on paljon kalliimpi kuin niihin töihin koulutuksen saanut henkilö. Kun terveydenhoitomenot vain kasvavat, tehoja ja säästöjä on pakko hakea joka paikasta. Niitä on Hola-projektin tulosten valossa löydettävissä varmasti laajemminkin.
Lääkärien aikaa kuluu pahimpien flunssajaksojen aikana kosolti muutaman päivän, helposti hyvin rutiiniluonteisten sairauslomatodistusten kirjoittamiseen. Samalla hän kehottaa lepäämään ja nauttimaan lämmintä juomaa. Saman voi mainiosti tehdä sairaanhoitaja.
Hyvät kokemukset eivät saa kuitenkaan harhauttaa terveydenhuollosta vastaavia luottamushenkilöitä luulemaan, että lääkäripula poistuisi laajentamalla sairaanhoitajien tehtäviä. Ammattitaitoinen päivystävä hoitaja osaa päättää, milloin potilas tarvitsee lääkäriä.
Sama asia pitää muistaa, kun lähi- ja perushoitajien töitä laajennetaan sairaanhoitajien tehtävien suuntaan. Joissakin tapauksissa se onnistuu, mutta ei kuinka pitkälle tahansa. Hoitotoimien rajoja saa ja pitää arvioida uudelleen, mutta kokonaan niitä ei voi kaataa.