Ilmaston lämpeneminen muuttaa luonnonvaraisten eläinten oloja siinä määrin, että tulevaisuudessa yhä eteläisemmät lajit viihtyvät yhä pohjoisemmassa.
Ennen sananlasku väitti, että teeri ja särki eivät pääse yli tunturin. Lapin riistapäällikkö Teuvo Eskola kertoo kuitenkin teeren asettuneen viime vuosina jo Ivalonjokilaaksoon asti, Suomi-neidon kaulan korkeudelle.
Supikoiran levinneisyysraja vedettiin vielä 1990-luvulla Tornio-Kuhmo -linjalle, mutta nyt yksilöitä on tavattu Inaria myöten. Pysyvä kanta asustaa pohjoisimmillaan Rovaniemen eteläosissa.
"Supikoira suurine pentueineen uhkaa piennisäkkäitä ja erityisesti maassa pesiviä lintuja, kuten metsäkanalintuja. Lajien välisen tasapainon säilyttämiseksi kantaa pitäisi rajoittaa", Eskola muistuttaa.
Mäyrä tavoitti napapiirin
Ennen tutkijat epäilivät, että supikoira ei kestäisi Lapin talvea. Myös mäyrä on alkanut viihtyä yhä pohjoisempana, ja etujoukkoja on nähty pian kymmenen vuoden ajan Rovaniemen korkeudella. Eskolan mukaan vielä parikymmentä vuotta sitten arvioitiin, että mäyrä ei selviäisi napapiirin pohjoispuolella lainkaan.
"Kuolleita yksilöitä ei ole löytynyt ja havaintoja on koko ajan, joten ilmeisesti se kuitenkin selviää hyvin", Eskola toteaa.
Pohjoista kohti kipuaa myös metsäkauris, tosin enemmän kannan nopean kasvun kuin ilmaston lämpenemisen vuoksi. Talviruokittuja kantoja elää jo Keski-Lapin korkeuksilla.
Pohjoisen tunturialueen erikoisuus naali on jo pitkään kärsinyt siitä, että ihmisen jätteiden perässä levinnyt kettu valtaa sen pesiä ja syö jopa poikueita. Lämpenemisen myötä kettukin saattaa vakiintua ankarille tunturialueille, jolloin naali on ahtaalla.
Suojaväristä vaara
Metsäjänisten ja rusakoiden suhde muuttuu sitä mukaa kun lumiraja nousee pohjoisemmaksi. Jänis vaihtaa turkkinsa valkoiseksi päivän pituuden vaihtelun mukaan, joten lumettomaksi jäävässä metsässä se on talvella helppo saalis pedoille.
Rusakko sen sijaan selviytyy ruskean turkkinsa avulla ja levittäytyy jäniksen jättämille asuinalueille. Toistaiseksi rusakko ei ole saavuttanut Lapin lääniä.
Lumen vähyys hankaloittaa myös riekon selviytymistä, kun vaalea suojaväri muuttuu lumettomassa metsässä vaaratekijäksi. Myös kiepissä talvella yöpyvien kanalintujen, kuten metson, kunto voi keväällä pesimäajan alkaessa olla aiempaa heikompi, kun ne joutuvat nukkumaan puun oksalla lämpimien lumikieppiensä sijaan.
Villisiat saapuvat
Jos lämpeneminen etenee, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tutkimusjohtaja Vesa Ruusila uskoo, että esimerkiksi villisiasta voi tulla eteläsuomalainen laji. Toistaiseksi etelässä tavatut villisiat ovat Venäjältä vaeltaneita tai kotimaan tarhoista karanneita.
Lintumaailmassa lämpeneminen on varhaistanut muuttoaikoja viimeisten kolmenkymmenen vuoden aikana lajista riippuen päivästä kahteen viikkoon. Dosentti Esa Lehikoinen Turun yliopiston biologian laitokselta arvioi, että ainakin kiuru ja järripeippo voisivat talvehtia Suomessa.
Lehikoisen mukaan kahlaajista pikku-uikku tavataan jo kymmenen vuoden sisään pesimästä Suomessa. Myös jalohaikara alkaa yleistyä, joskin sen pesintä meillä ottaa vielä pitkän ajan.