Teeret vael­si­vat pa­rem­mil­le mar­ja­mail­le

Kanalintujen poikaskato pyyhkäisi viime kesänä yli koko Suomen. Syksyn tullen nähtiin isossa osassa Pohjois-Suomea, että myös aikuiset kanalinnut ja varsinkin teeret olivat todella vähissä.

Viime kevään soitimella teeriä melskasi Koillismaalla varsin hyvä määrä. Muutaman kuukauden aikana syksyyn tultaessa oli tapahtunut silmiinpistävä muutos. Aikuisten lintujen määrä oli pudonnut murto-osaan.
Viime kevään soitimella teeriä melskasi Koillismaalla varsin hyvä määrä. Muutaman kuukauden aikana syksyyn tultaessa oli tapahtunut silmiinpistävä muutos. Aikuisten lintujen määrä oli pudonnut murto-osaan.
Kuva: Tuomo Pirttimaa

Kanalintujen poikaskato pyyhkäisi viime kesänä yli koko Suomen. Syksyn tullen nähtiin isossa osassa Pohjois-Suomea, että myös aikuiset kanalinnut ja varsinkin teeret olivat todella vähissä. Kun kevätsoitimella mustia lintuja melskasi vielä erinomainen joukko, syyssoitimelle niitä kokoontui tuskastuttavan vähän.

Muutamassa kuukaudessa aikuisten lintujen määrässä mentiin lähes äärilaidasta toiseen. Näin kävi varsinkin niillä alueilla, missä marjastajat saivat ihmetellä lähes täydellistä katovuotta ja thaimaalaiset poimijat palasivat laihan tilin kanssa kotiin.

Koillismaalla teeri on hyvien vuosien jälkeen yhtäkkiä harvinainen näky metsässä. Nousivatko teeret siiville ja muuttivat paremmille ruokamaille?

"Se on varsin pätevä selitys, jos aikuisten lintujen määrä on lyhyessä ajassa vähentynyt", toteaa riistaeläintieteen dosentti Tuija Liukkonen Oulun yliopistosta.

"Jos ei ole ruokaa, niin miksi jäädä kuolemaan nälkään? Kanalintujen vaellusten toinen syy voi olla se, että jos lintuja on paljon ja alueella tulee ahdasta, sieltä kannattaa lähteä vaeltamaan väljemmille seuduille. Peltopyiden kohdalla tämä on tullut esiin varsin selvästi."

Liukkonen on tutkinut metson vaellusta. Teerien parveutuminen ja vaeltaminen kauaskin on ollut riistantutkimukselle tuttu asia jo pitkään, mutta metson vaelluksien hyväksymisen kanssa Liukkonen on saanut vääntää kättä väkevämmin.

Varsinkin Koillismaalla aikuisten teerien vähyyttä on hämmästelty. Suomenpystykorvan kanssa lintumetsällä kulkeva Veli-Pekka Hyytinen kuvailee Kuusamon lintuvuotta tavattoman huonoksi. Muilta metsämiehiltä hän on kuullut teerikadon ulottuvan myös Itä-Lappiin ja Suomussalmelle. "Syksyllä soidinsuolla teeriä oli korkeintaan yksi kolmasosa viimevuotisesta. Keväällä niitä näki vielä hyvin, kotipihassa paras parvi oli 60 lintua."

Hyytinen kävi syyskuussa kaverinsa luona jahdissa Oulun eteläpuolella. Hän pääsi näkemään erinomaisia teeriaamuja soilla, jonne teeret kerääntyivät syyssoitimelle. "Parikymmentä teertä saapui joka aamu." Samoilla seuduilla saatiin poimia mustikkaa, ja puolukkasato oli erittäin hyvä.

Oulun eläinmuseon konservaattori Risto Tornberg on huomannut teerien kadon Koillismaalla. "Kävelin pystykorvan kanssa muutamana päivänä Kuusamossa 50 kilometriä. Löysimme yhden teeripoikueen, kun niitä olisi pitänyt olla sillä matkalla ainakin kymmenen."

Kuusamossa metson ja teeren näkemisen suhde on keikahtanut nurin päin. Siihen viittaavat myös kesäiset kolmiolaskennat: teeri oli puolet harvinaisempi kuin metso.

Teeri katosi kevään ja syksyn välillä mystisesti, Tornberg vahvistaa. Haukkojen ja kanalintujen suhdetta tutkinut Tornberg sanoo, ettei petojen saalistuspaine voi millään olla noin kovaa. Se mikä on kovaa, on kanahaukan ensi talvi: niitä tulee kuolemaan nälkään.

"Marjasato on teerille hyvin tärkeä. Kun pesintä epäonnistui, ehkä yksinäiset linnut lentelivät pikkuhiljaa sinne missä on syötävää."

Taivalkoskella nähtiin talvella 2007 teerien suurparvi, jossa oli 620 teertä. Tuija Liukkonen sanoo keräämiensä vanhojen havaintojen valtavista metsoparvista liittyneen usein siihen, että suurparvien näkemisen jälkeen koettiin kanalintukato. "Arveltiin, että suurparvi imi mukaansa paikallisetkin linnut. Tämä näkemys tuli monta kertaa esille kertomuksissa suurista lintuparvista. Kyllä siinä täytyy olla jotain perää."