Teenjuojat ovat Suomessa vielä kakkoskansalaisia. Monissa tilaisuuksissa kuppiin kaadetaan automaattisesti kahvia ja ravintolassa saa jälkiruuan kanssa eteensä mukin haaleaa vettä ja pari pussia. Kahvinjuojalle yritetään harvemmin tarjota vettä ja pikakahvipussukkaa.
Tyrnäväläinen Pirjo Suvilehto ja oululainen Soila Hintsala ovat vannoutuneita teenystäviä. Vapaa toimittaja-kirjailija Suvilehto on perehtynyt teen saloihin maallikkoa perusteellisemmin, sillä hän on kirjoittanut inspiroivana pitämästään juomasta kaksi kirjaa ja valmistelee parhaillaan kolmatta. Lähihoitajaksi opiskeleva Hintsala ei ole pariin vuoteen juonut lainkaan kahvia, sillä ei ole koskaan erityisemmin pitänyt sen mausta ja saa siitä kaiken lisäksi vatsakipuja.
Teemaailman asiantuntija ja harrastelija tekivät Kalevan kanssa pienen kierroksen Oulun keskustan tuntumassa selvittääkseen, mitä hengähdyshetkeä kaipaava teenystävä saa kuppiloissa eteensä.
Kierros alkaa marokkolaisesta ravintola Marrakechista. Omistaja Saïd Zahaf ohjaa Suvilehdon ja Hintsalan teenurkkaukseen, jossa talon erikoisuudesta pääsee nauttimaan pehmeillä, kimaltelevilla sohvatyynyillä istuen.
Marrakechin tee ei ole hetkessä edessä. Marokkolaisen vihreän piparminttuteen valmistaminen vaatii mitä ilmeisimmin muutakin kuin veden keittämisen.
Viiden minuutin kuluttua Zahaf saapuu tunnelmalliseen nurkkaukseen kantaen tarjotinta, jossa on tarunomaisen näköisen teekannu, lautasellinen erilaisia kakkuja ja juomalasien sisällä tuoreita piparmintun lehtiä. Zahaf kaataa piparmintun päälle vihreää teetä vanhan teerituaalin mukaisesti, ja nurkkaukseen leviää hyvä, voimakas tuoksu.
Hintsala maistaa teetä, kunhan lasi on jäähtynyt sen verran, että pysyy hyppysissä. "Todella hyvää", hän ilahtuu. "Yleensä kahviloista ei edes löydä vihreää teetä."
Suvilehto nauttii teestä silminnähden. Hän kaataa kannusta lisää vihreää teetä piparmintun päälle ja pitää huolen, ettei kuvaajalta koskemattomaksi jäänyt teelasikaan jää tyhjentämättä.
Suvilehto on jäsenenä Teen ystävät -yhdistyksessä, joka ylläpitää listaa hyvistä teepaikoista, ja aikoo raportoida löydöstään.
"Tähän mennessä Oulussa ei ole ollut yhtään mainitsemisen arvoista paikkaa, mutta nyt on", Suvilehto kiittelee.
Suvilehto ja Hintsala käyvät läpi vielä Kahvila Vintin, Kahavila Oulun, Café Saaran ja Raksilan Citymarketin kahvion. Positiivista on, että jokaisessa paikassa tarjolla on myös haudutettua teetä. Usein vaatii kuitenkin salapoliisintyötä selvittää, mitä teelaatua pannu mahtaa pitää sisällään.
Kahvila Vintissä haudutetun teen ja automaatista saadun kuuman veden lämpötila on liian haalea. Suvilehdon mukaan sama vika vaivaa kahviloita aivan yleisesti. Mustan teen pitäisi hautua sata-asteisessa vedessä.
"Monesti tee on niin hailakkaa, että sen siemaisee hetkessä", Suvilehto harmittelee.
Valkoisen teen kanssa asia taas on aivan toinen. Café Saarassa automaatin vesi onkin liian kuumaa valkoiselle teelle, jonka sopiva haudutuslämpötila on 40-60 astetta.
Tee vaatii kahvimukia suuremman kupin, mutta osassa kuppiloista se tarjotaan harmillisen pienistä astioista.
Marrakechin marokkolainen tee jää elämyksenä selvästi tämän kierroksen helmeksi. Valinnan varaa kaipaava teenystävä tuntee itsensä tervetulleeksi myös Café Saaran itse haudutettavien teelajikkeiden kirjon edessä.