Laaja, yli kymmenen vuotta jatkunut amerikkalaistutkimus rukouksen parantavasta voimasta tuotti pettymyksen uskonnollisille piireille. Seurakunnilta tilatut esirukoukset eivät nopeuttaneet ohitusleikkauspotilaiden paranemista.
Viikko sitten julkaistussa tutkimuksessa jaettiin 1 800 sepelvaltimopotilasta kolmeen yhtä suureen ryhmään.
Yhdelle ryhmälle kerrottiin, että heidän puolestaan ehkä rukoillaan, ja osalle heistä tilattiin esirukoukset. Toinen ryhmä kuuli, että heidän puolestaan mahdollisesti rukoillaan, mutta rukouksia ei tilattu. Kolmannelle ryhmälle tilattiin esirukoukset ja se myös kerrottiin heille.
Esirukoukset tilattiin kolmesta seurakunnasta. Rukoilu aloitettiin leikkausta edeltävänä päivänä ja sitä jatkettiin kaksi viikkoa.
Rukoilijat tiesivät potilaistaan vain etunimen ja sukunimen alkukirjaimen. Heille kerrottiin, että he voivat rukoilla kukin omalla tavallaan, mutta rukoukseen tuli liittää pyyntö potilaan onnistuneesta leikkauksesta ja nopeasta toipumisesta ilman komplikaatioita.
Potilaita seurattiin kuukauden ajan. Tulos oli odottamaton. Potilaista, jotka tiesivät että heidän puolestaan rukoiltiin, 59 prosentilla oli leikkauksen jälkeen sydämen ja aivoverenkierron häiriöitä, kun kahdella vertailuryhmällä niitä oli vain 51 prosentilla.
Tutkijat saattoivat vain arvailla, mistä yllättävä tulos johtui.
Kuuden prosentin ero saattoi olla sattumaa, mutta tutkimusta johtaneen kardiologian professorin Herbert Bensonin mukaan se saattoi johtua myös potilaiden säikähdyksestä, kun he kuulivat että heidän puolestaan rukoiltiin.
"He saattoivat ajatella, että olivatko he niin huonossa kunnossa että heille piti tilata esirukouksia", Benson pohti viime viikolla New Yorkissa pidetyssä lehdistötilaisuudessa.
Kiistelty tutkimus herätti laajaa huomiota ja myös arvosteltua jo ennen valmistumistaan.
Yhdysvalloissa on viime vuonna tehty kymmenkunta rukoilua koskevaa tutkimusta, joita hallitus on rahoittanut yli 2,3 miljoonalla dollarilla. Tulokset ovat olleet hyvin ristiriitaisia. Nyt julkaistu tutkimus on ylivoimaisesti suurin ja parhaiten toteutettu.
Arvostelijoiden mielestä rukoilun tutkiminen on rahan haaskausta. Tutkimus maksoi 2,4 miljoonaa dollaria, josta suurimman osan kustansi tieteellisiä ja uskontoon liittyviä tutkimuksia rahoittava John Templetonin säätiö.
Jotkut kriitikot olivat myös sitä mieltä, että tutkijat liikkuivat sellaisella paranormaalilla ja yliluonnollisella alueella, jota ei ole mahdollista eikä edes sopivaa tutkia tieteen keinoin.
Rukouksella parantaminen on hyvin kiistelty aihe tutkijoiden keskuudessa. Monien mielestä rukous on ihmisen syvin ja inhimillisin reaktio sairaudessa ja voi lievittää kärsimystä tavalla, jonka mekanismia ei vielä tunneta.
Minnesotassa sijaitsevan Mayo-klinikan pappi Dean Marek sanoi lehdistötilaisuudessa, että tutkimus ei selvittänyt mitään rukoilusta omaisten ja ystävien puolesta. Tutkimuksessa esirukoilijat ja potilaat eivät tunteneet toisiaan.
Dean Marekin mukaan lähes jokaisella potilaalla on ainakin muutamia omaisia tai ystäviä, jotka rukoilevat heidän puolestaan, mutta tämän vaikutusta ei ole selvitetty.
Sairaiden ja kuolevien potilaiden parissa työskentelevän sairaalateologin ensimmäinen reaktio amerikkalaistutkimukseen on hämmennys.
"Sairaalassa rukoillaan todella paljon. Potilaat kertovat jatkuvasti, kuinka sairaus on opettanut heitä rukoilemaan ja kuinka tärkeitä heille ovat kaikki ihmiset, jotka rukoilevat heidän puolestaan", kuusitoista vuotta Oysin sairaalateologina työskennelty pastori Hannele Lusikka kertoo.
Sairaalapastorin kokemusmaailmassa on paljon asioita ja tapahtumia, jotka ovat tieteen ulottumattomissa. Ne vain ovat, ilman että niitä täytyy järkeillä tai niistä pitää väitellä. Ei rakkaudenkaan olemassaoloa ja määrää voi tieteellisesti mitata.
"Potilaat pyytävät usein esirukouksia. Moni ei omassa hädässään osaa rukoilla, ei löydä sanoja. Heille on suuri merkitys sillä, että joku pukee heidän tuskansa sanoiksi ja on kantamassa heidän kärsimystään", Hannele Lusikka kertoo.
Voimakkaita tunteita herättää myös se, kun rukoukseen ei vastata. "Kun sairaus ei parane, tunne siitä, että Jumala hylkää tai ei kuule, herättää suurta tuskaa joka on käytävä läpi. Kiukun ja ahdistuksen purkamisen jälkeen useimmille jää kokemus siitä, että rukous ja usko ovat kantavana voimana sairaudessa."
"Tiedän lääkäreitä, jotka suhtautuvat nöyrästi työhönsä ja rukoilevat ennen leikkausta tai potilaan tapaamista."
Niille potilaille, jotka eivät halua puhua papin kanssa, sairaalassa on keskustelukumppaneiksi psykiatreja, erikoissairaanhoitajia ja sosiaalityöntekijöitä.
Hannele Lusikka muistelee muutamia vuosia sitten syöpäpotilaille järjestettyä kirjoituskilpailua siitä, mikä heitä auttaa jaksamaan.
"Tulos oli hämmästyttävä siinä mielessä, kuinka voimakkaasti ihmiset olivat kokeneet, että rukous ja usko olivat olennaisella tavalla tukeneet ja auttaneet heitä eteenpäin. Se oli heille tärkeä ja suuri kokemus."
Hannele Lusikan mielestä rukousta voidaan tutkia tieteellisesti aivan kuten kaikkea muutakin elämään liittyvää. Tieteellä on kuitenkin rajansa. Elämään kuuluu myös selittämätön. "Olen tavannut työssäni useita potilaita, jotka ovat kokeneet parantuneensa rukouksen avulla tilanteessa, jossa lääketiede ei enää pystynyt heitä auttamaan."
