Eräät tutkijat havaitsivat jo yli 70 vuotta sitten, että kun laboratoriohiirten päivittäistä kalorimäärää rajoitettiin, yllättäen ne elivät keskimäärin puolet pitempään kuin vertailuryhmän hiiret, jotka saivat mässäillä mielin määrin.
"Aluksi tätä ei haluttu uskoa, mutta kun koe toistettiin luotettavasti monissa laboratorioissa Yhdysvalloissa ja muualla maailmassa, epäilyksille ei jäänyt sijaa. Tulos oli aina sama. Koe-eläinten elinikä piteni, kun kalorien saantia rajoitettiin", Tampereen yliopiston gerontologian professori Antti Hervonen kertoo.
Kun kalorirajoitus toimii samalla tavoin useilla lajeilla hiiriä, pikkumatoja ja jopa hiivasoluja myöten, tutkijat alkoivat pohtia, toimiiko se myös ihmisillä. Vanhenemistutkijat selittävät kalorirajoituksen vaikutukset kahdella tapaa. Kyseessä voi olla biologisen vanhenemisprosessin hidastuminen tai rappeutumissairauksien lykkääntyminen myöhemmälle iälle.
Hervonen itse on itse asiasta niin varma, että hän suosittelee potilailleen 1 500-2 000 kalorin päivittäistä ruokavaliota. "Tarve riippuu tietenkin fyysisestä aktiivisuudesta. Kalorirajoitusta kannattaa ruveta noudattamaan viimeistään keski-iässä tai jo aikaisemmin. Ihmisen vanhetessa perusaineenvaihdunta hiljenee ja kalorien tarve vähenee. Jos ikääntyessä alkaa kuitenkin tulla sairauksia, ruokavalio pitää harkita uudelleen ja tarvittaessa täydentää sitä."
"Terveen aikuisen kannattaa pitää itsensä jatkuvasti pienessä nälässä. Perussääntö on, että syöminen lopetetaan, kun on vielä vähän nälkä. Kun painoindeksi pysyy alle 22:n, ollaan luultavasti oikeilla linjoilla."
Hervonen myöntää, että nälässä eläminen voi tuntua vaikealta. "Mutta kun ihmisille kerrotaan perusteellisesti, mihin ajatus perustuu ja mihin sillä tähdätään, monet ovat motivoituneita.
Kalorirajoituksen keskeiset vaikutukset ulottuvat laajalti elimistöön. Eläinkokeista tiedetään, että stressin sietokyky lisääntyy ja immunologinen puolustusmekanismi paranee. Hapen härskiintymisvaikutuksia vastaan toimiva antioksidanttipuolustus tehostuu.
"Ihmisen kannalta tärkeä insuliiniherkkyys paranee, mikä tehostaa sokeriaineenvaihduntaa ja vähentää diabeteksen vaaraa", Antti Hervonen kertoo.
Myös hormonipuolella tapahtuu suotuisia muutoksia, jotka selittyvät evoluutioteorialla. Kun villissä luonnossa joltain lajilta loppuu ravinto, ne yksilöt, jotka pystyvät ajamaan aineenvaihduntansa alas, selviytyvät nälänhädästä ja jatkavat lisääntymistä, mutta ne joilta tämä kyky puuttuu, kuolevat nälkään.
Aineenvaihdunnan hiljenemisestä seuraa ylimääräisenä bonuksena eliniän piteneminen. Muutokset suosivat rappeutumisilmiöiden hidastumista, jota jotkut tutkijat kutsuvat biologisen vanhenemiskellon hidastumiseksi.
Rasvojen vähentäminen on kalorirajoituksessa keskeinen. Saamme yleensä 30-40 prosenttia kaloreista erilaisten rasvojen muodossa. "Strategian kärki on toisaalta rasvojen vähentäminen ja toisaalta kasvisperäisten ravintoaineiden lisääminen mahdollisimman suureksi, jolloin puhutaan antioksidanttisesta ruokavaliosta", Antti Hervonen kertoo.
"Nämä kaksi keinoa tekevät kalorirajoituksen helposti, kunhan jaksaa vältellä näkyvää ja piilorasvaa. Kohtuulliseen tulokseen pääsee vähäisillä muutoksilla. Lisäksi on vältettävä kuolleita kaloreita, joita tulee alkoholista ja sokerista. Näistä kahdesta tulee helposti se lasti, joka johtaa lihomiseen."
Hervonen noudattaa itse kalorirajoitusta. "Siinä on se hauska piirre, ettei koko ajan tarvitse nähdä nälkää. Kun lautasta ei arkena tarvitse syödä tyhjäksi, kerran tai pari kertaa viikossa voi mässäillä. On myös ehdotettu, että kalorirajoituksen voi toteuttaa pitämällä kerran kuukaudessa paastoviikon."
Jotkut ovat maanantaista keskiviikkoon erittäin niukalla, noin 500 kalorin dieetillä, ja syövät loppuviikon normaalisti laskematta kaloreita.
"Ehdoton vaatimus on, ettei kalorirajoitus saa johtaa aliravitsemukseen ja nälkiintymiseen. Niukan ruokavaltion pitää olla oikein tasapainotettu, ettei synny puutostiloja."
Kalorirajoituksen toisessa ääripäässä on Hervosen mukaan uskomaton lihavuusepidemia, joka uhkaa Suomea ja kaikkia länsimaita.
"Ylenmääräinen kaloreihin totuttautuminen aikaistaa ja nopeuttaa monien tuhoisien sairauksien, kuten sepelvaltimotaudin ja aikuistyypin diabeteksen syntyä. Oikein viritetty niukka ruokavalio tehoaa suotuisasti molempiin kansantauteihin."
