Kohtalo kuljettaa merkillisiä polkuja.
Seppo Honkapohja valittiin neljä vuosikymmentä sitten Joensuun normaalikoulun lukion teinikunnan puheenjohtajaksi. Koulu ui vastavirtaan sen aikaisen vasemmistoaallon kanssa, muutti teinikunnan oppilaskunnaksi ja erosi valtakunnallisesta Teiniliitosta. Samoihin aikoihin Teiniliitto valitsi puheenjohtajakseen mikkeliläisen Erkki Liikasen.
Ensi vuoden alusta Honkapohjasta tulee Suomen Pankin johtokunnan jäsen ja siis Erkki Liikasen läheinen työkaveri.
Ennen kuin kaksi itäsuomalaista pääsee istumaan samaan kahvipöytään, on ehtinyt tapahtua paljon.
Honkapohjan tie vei Etelä-Walesissa suoritetun ylioppilastutkinnon jälkeen Helsingin yliopistoon opiskelemaan taloustieteitä ja tutkijaksi. Amerikkalaiset huippuyliopistot olivat vuorossa myöhemmin. Viimeiset neljä vuotta ovat kuluneet Itä-Englannin perinteikkään Cambridgen yliopiston makrotaloustieteen professorina.
Englantilaista
arvokkuutta
56-vuotiasta Honkapohjaa voisi erehtyä luulemaan englantilaiseksi herrasmieheksi. Ruutukuvioinen pikkutakki, suora ryhti, selkeä puhe. Jotain on tarttunut takin liepeisiin 800 vuotta vanhan yliopiston käytäviltä.
Cambridgessä pidetään huoli omista, mutta kuri on tiukka ja tutkinto saatava valmiiksi kolmessa vuodessa.
Opiskelijat asuvat yliopistoalueella, sosiaalinen toiminta ohjautuu niin sanottujen collegeiden kautta. Jokainen opiskelija ja opettaja kuuluu johonkin collegeen, jotka kilpailevat toistensa kanssa paitsi urheilulajeissa myös opintosuorituksissa.Kullakin collegella on omat tilansa.
Jos opettaja päättää syödä collegen ruokailutilassa, pukeutuu hän mustaan viittaan, oppilaat nousevat ylös opettajan saapuessa ja ruokarukous luritetaan latinan kielellä.
"Ne ovat kummallisia tapoja, mutta eivät ihmiset ota niitä hirveän vakavasti", Honkapohja selvittää.
Honkapohjan mielestä Suomikin voisi ottaa briteistä oppia siitä, miten perinteitä ja menneisyyttä kunnioitetaan.
Kuivaa sherryä ja
vanhaa portviiniä
Seppo Honkapohja muistelee hymyssä suin nelivuotista pestiään Cambridgessä. Siihen mahtui muutama illallinen herrojen klubeilla: alkuun kuivaa sherrya, sitten maittava ruoka ja päälle arvokkaasti vanhentunutta portviiniä.
Honkapohjalla oli vakinainen virka Cambridgessä. Hän viihtyi vaimonsa kanssa englantilaisessa pikkukaupungissa, mutta Suomen Pankin houkutus kävi ylitsekäymättömäksi.
Aivan tavatonta ei ole, että tiedemies hyppää pankkimieheksi. Honkapohja kertoo, että hänen ruotsalainen kollegansa Lars Svensson siirtyi kesällä amerikkalaisesta Princetonin yliopistosta Ruotsin keskuspankkiin.
Seppo Honkapohja uskoo pääsevänsä Suomen Pankissa samojen asioiden pariin kuin tutkijantyössään. Rahapolitiikka, yhteisvaluutta ja talouden suuret linjat ovat kaiken aikaa olleet hänen leipälajinaan.
Vaimolle firmojen tilit,
miehelle omat tilit
Honkapohjan perheessä raha liikkuu jos ei muuta niin puheissa. Sirkku-vaimo on taloushallinnon ammattilainen. Hänelle kuitenkin riittää firmojen tilinumeroiden pyörittely. Perheen rahakirstun vartija on Seppo.
Mutta aviomieskin kieltää olevansa erityisen perso rahalle.
"Se on tietysti tutkimuskohteeni, mutta en ole sillä tavalla rahan perään, että sitä pitäisi olla mahdottomasti. En varmasti olisi lähtenyt yliopistouralle, jos palkka olisi ollut tärkein asia", Honkapohja pyörittelee.
Seppo Honkapohjalle tärkeintä on työn mielekkyys.
"Jos kohtuuelannon saa, sen jälkeen raha ei ratkaise asioita. Tiedän, että on ylellisyyttä ajatella näin", Honkapohja myöntää.
Sijoitusvinkkejä
kysytään
Ekonomisti ymmärtää talouden mekanismeja. Olisiko siinä avain omaan rikastumiseen?
Honkapohja kertoo kokeilleensa sijoitusmarkkinoilla, väliin menestyen, väliin häviten. Professorilla ei kuitenkaan ole isoja rahoja sijoitettavaksi, hän lisää.
Honkapohjalta kysytään silloin tällöin sijoitusvinkkejä. "Joskus olen jotain sanonutkin, sitoumuksetta", Honkapohja naurahtaa.
"Sijoitustoimintaan liittyy aina aika isoja riskejä. Sama pätee yrittäjiin ja liike-elämän palkkajohtajiin. Joskus ihmetellään johtajien suuria palkkoja mutta unohdetaan, että potkutkin tulevat nopeasti", Seppo Honkapohja muistuttaa.
Palkkaeroille ei
mahda mitään
Palkkaerojen kasvu on tosiasia, mutta sille ei Honkapohjan mielestä mahda mitään. Ellei sitten lähde pistämään rajoja kiinni, mikä olisi Suomen kaltaiselle pienelle maalle onnettomuus.
"Informaatioteknologian myötä on painotettu osaamista. Jos olet tämän alueen osaaja, palkat nousevat kysynnän myötä suhteessa muihin", Honkapohja analysoi.
Toinen tekijä on paljon puhuttu globalisaatio. Talouden avautuminen luo joillekin aloille ja joillekin yrittäjille mahdollisuuksia, mikä johtaa alakohtaisten erojen levenemiseen.
Tässä voidaan käyttää jopa vanhaa marxilaista käsitteistöä työn ja pääoman ristiriidasta. "Jos jotkut tuotannot voivat poistua maasta, antaa se niille uudenlaisia neuvottelumahdollisuuksia", Honkapohja ruotii.
Suomalaiset
kuuntelivat ohjeita
Taloustietelijä Honkapohja pääsee kunnolla vauhtiin, kun teemaksi otetaan euro. Hän kuului niihin oppineisiin, joilta Paavo Lipposen hallitus pyysi analyysiä ennen rahaliittoon menoa.
Honkapohja ei ole muutamaan vuoteen vilkaissut professoreiden raporttia, mutta uskoo, että se osui suurin piirtein kohdalleen. Raportin suosituksia on seurattu.
"Suomen kansantaloudelle on kunniaksi, että täällä totuttiin ajatukseen, että kun Euroopan keskuspankki pitää inflaation kurissa, tulee Suomen työmarkkinoiden tähän sopeutua", Honkapohja kiittelee.
Näin jatkui käynnissä olevaan neuvottelukierrokseen saakka. "Jos korotukset ovat jatkossakin näin isoja, menetetään hintakilpailukyky ulkomaille. Tilanteen korjaaminen on erittäin vaikeaa. Ennen oli pikakorjaus: devalvaatio", Honkapohja muistuttaa.
Suomen Pankissa rahaliittoasiat kuuluvat pääjohtajalle. Mutta Seppo Honkapohja uskoo, että pääjohtaja Liikaselle kelpaavat hänen neuvonsa ja tietonsa. Teiniliiton melskeet ovat jo historian hämärissä.