Tekemällä edunvalvontavaltuutuksen voi määrätä itselleen hyvissä ajoin luottohenkilön, joka vastaa omaisuuden ja talousasioiden hoidosta, kun toimintakyky heikkenee. Vuonna 2007 voimaan astunut laki antaa tähän entistä paremmat mahdollisuudet.
"Itsemääräämisoikeus on yksi ihmisen tärkeimpiä oikeuksia. Edunvalvontavaltuutusta tehtäessä monet liittävät samaan pakettiin hoitotestamentin", kertoo Arjessa-sivun Lakitupaa pitävä asianajaja ja varatuomari Marjatta Onnela-Kariniemi.
Papereita täytellessä kannattaa miettiä sisältöä eli valtuutuksen laajuutta tarkkaan. On myös hyvä kertoa asianomaisille, mistä valtakirja tarvittaessa löytyy. Alkuperäisen valtakirjan tai kopion siitä voi antaa valtuutetulle.
Edunvalvontavaltakirjassa täytyy näkyä valtuuttamistarkoitus, asiat, joissa valtuutettu oikeutetaan edustamaan valtuuttajaa, valtuuttaja ja valtuutettu sekä maininta, jonka mukaan valtuutus tulee voimaan toimintakyvyn heiketessä. Lisäksi tarvitaan kahden esteettömän todistajan läsnäolo. Lähiomainen ei voi toimia todistajana.
Yksinkertaisia valtakirjamalleja edunvaltuutuksesta saa maistraateista tai internetistä, jolloin valtakirjan voi täyttää vaikkapa keittiönpöydän ääressä valtuutetun ja todistajien läsnä ollessa. "Koska valtakirjat on tehtävä kunkin yksilölliseen tilanteeseen sopiviksi, voi olla syytä antaa ne asianajajan tai muun ammattilaisen laadittavaksi", Onnela-Kariniemi neuvoo.
Usein valtakirjaa ei käytännössä tarvita koskaan, mutta asioiden muuttuessa, on tehty valtakirja vahvistettava maistraatissa.
Edunvalvojan voi halutessaan myös vaihtaa. Sellainen tilanne tulee eteen, jos esimerkiksi edunvalvojana toiminut puoliso kuolee. Sama koskee hoitotestamenttia, sen sisältöä voi aina muuttaa. Perussääntö on: uusi testamentti kumoaa vanhan.
"Ihanteellista on, jos edunvalvojana toimii joku läheinen henkilö. Kun tavoitteena on kodinomainen hoito, niin kukapa tuntisi edunvalvojaa tarvitsevan tarpeita ja toiveita paremmin kuin omainen tai läheinen ystävä", Onnela-Kariniemi painottaa.
Hyvin usein joudutaan tilanteen, jossa edunvalvojaa ei ole määrätty ennakkoon. Kun mummon käsilaukku alkaa toistuvasti olla hukassa eikä papankaan raha-asioiden hoito ota sujuakseen, omaiset joutuvat pohtimaan, kuka nyt hoitaa heidän laskunsa ja muut juoksevat asiat?
"Silloin päätavoitteena on, että henkilöä itseään kuullaan ennen edunvalvojan määräämistä. Aina tämä ei kuitenkaan ole mahdollista", Onnela-Kariniemi sanoo.
Jollei lähipiiristä löydy sopivaa henkilöä edunvalvojaksi tai omaiset eivät kyseiseen toimeen kykene tai heillä ei ole siihen riittäviä voimavaroja, voidaan määrätä yleinen, virkavastuulla toimiva edunvalvoja, jonka määrää käräjäoikeus tai maistraatti.
Edunvalvojan toimia valvoo maistraatti, jolle edunvalvojan tulee raportoida asioiden hoidosta vuosittain esittämällä vuositili. Edunvalvojan tehtäviin kuuluu myös kirjanpito.
Tyypillisimpiä edunvalvontaan liittyviä pelko on ajatus siitä, että edunvalvoja asetetaan hyvinkin helposti. Näin ei kuitenkaan ole, Onnela-Kariniemi vakuuttaa.
"Pieni muistamattomuus tai esimerkiksi mielenterveyshäiriö ei tee henkilöä älyllisesti toimintakyvyttömäksi. Niin kauan kuin asiat tulevat hoidetuksi, ei edunvalvojaa tarvita. Sitä paitsi mukaan tarvitaan aina lääkärin lausunto vahvistamaan edunvalvojaa tarvitsevan henkilön terveydentila."
Väärinkäytöksiäkin ilmenee, mutta onneksi harvoin. "Kaikessa inhimillisessä toiminnassa näin tapahtuu. Onneksi maistraatin valvonta on tehokasta."