www.myspace.com/alatvama
Artificial Latvamäen sävelet kelluvat oudoilla aalloilla. Mies on oululainen black metal -fani, joka tekee technoa. Ja Ouluhan tunnetaan, jos ei nykyään enää heavy-, niin vähintään rokkikaupunkina.
"En näe eri musiikkigenreissä suuria eroja sen suhteen, mikä on kuulijalle välittyvä lopullinen fiilis. Ihmisten korvat ovat pakkosyötön myötä virittyneet totutuille radiossa soitetuille poppitaajuuksille. Kaikki muu koetaan uhkaavana ja outona", juuri tuoreimman vinyylinsä julkaissut artisti pohdiskelee.
Latvamäen uusin belgialaiselle Curle Recordings -levymerkille julkaisema albumi sisältää kaksi kappaletta, joiden synnyintarinan hän kertoo liittyvän meille kaikille niin tärkeään parisuhteeseen.
"Biisit ovat useamman vuoden projektin tulos. Tein samaiselle lafkalle aikoinaan seitsemästä kahdeksaan biisiä, joista he halusivat napata juuri nuo kaksi henkilökohtaisinta kappalettani sinkulle. En ollut vielä vuosi sitten valmis työstämään niitä loppuun asti, haavat olivat liian tuoreet. Nyt, kun aikaa on kulunut, kykenin saattamaan prosessin loppuun saakka", Latvamäki muistelee.
"Toinen Find The Way Into Their Heads Completely Alone -biisi kertoo parisuhteen siitä tilanteesta, kun sanat ovat loppuneet eikä kumppaneiden välistä kommunikointia enää ole. Tilanteesta, jolloin alkuajan "ollaan avoimia toisillemme" -lupaukset eivät enää päde. Silloin joutuu jatkuvasti miettimään, mitä hän oikeasti ajattelee."
"Ratts Leaving The Sinking Ship In The Nortt -kappaleessa taas mennään niille alueille, jotka jokainen suhteen päättymisen kokenut henkilö tuntee", hän valottaa musiikkinsa synnyintarinoita.
Latvamäen tekemä musiikki on technoa, jossa ei ole laulua. Miten noin vakavat ja tärkeät elämänalueet kuuluvat tällaisessa musiikissa ilman sanallista tukea?
"Jokainen toki tulkitsee biisit omalla tavallaan. Biiseille olisi mukava joskus kirjoittaa myös tarinat, mutta ei perinteisten laululyriikoiden muodossa. Ennemminkin haluaisin kirjoittaa levyn yhteyteen kappaleita mukailevat pienoisnovellit", hän haaveilee.
Mediatuottamista opiskeleva artisti aloitti uransa lapsena tehtailemalla mixtapeja c-kaseteille. Myöhemmin mukaan tulivat tietokoneet, Amiga ja Commodore64, jota hän käytti instrumenttina vielä 2000-luvulla. Lisäksi hän on ollut nuoruudessaan mukana useissa rokki- ja punkbändeissä, viimeisimpänä kierrätysromuja soittavassa Transistori-yhtyeessä.
"Mikrofoni on minulle tärkein työkalu. Äänitän sillä kitaraa ja kontrabassoa - ja ennen kaikkea tilaa. Jokaisella tilalla on oma ainutlaatuinen äänensä. Kerrostalohuoneisto ja hirsimökki pitävät hyvin toisistaan poikkeavaa ääntä", luontoihmiseksi tunnustautuva technomies miettii.
Maailmanlaajuista suosiota omalla musiikkirintamallaan nauttiva mies kertoo tekevänsä musiikkiaan lapsenmielisellä uteliaisuudella.
"Pyrin unohtamaan totutut säännöt ja hakemaan esimerkiksi kitarasta aina uusia ja vähän vinksahtaneita saundeja. Uskon tiettyyn epävireisyyden voimaan. Lisäksi äänitän biisini kaiuttimien ja mikrofonin kautta, jolloin kaikelle sattumalle jää myös aina oma mahdollisuutensa."
Ikinä ei voi tietää, mitä kaikkea nauhalle tarttuu. Latvamäen mukaan se ensimmäinen otto on useimmiten myös se paras.
"Technopiireissä arvostetaan usein hyvin puhtaita ja neutraaleja soundeja. Itse taas pidän erityisesti rosoisuudesta, sellaisesta peräkaukovainion rikkinäisyydestä", hän kertoo.
Pitkätukkainen ja parrakas oululainen ei näytä ulkoisesti mitenkään tietokonemuusikon perikuvalta. Keikkatilanteissa Latvamäki uskaltaa pistää itsensä täysin surutta peliin.
"Keikkailun myötä rutiini on kasvattanut itseluottamusta, enkä päästä myöskään yleisöäni helpolla. Seuraan heidän reaktioitaan ja annan live-tilanteen elää sen mukana. Muutamilla viimeisimmillä keikoillani mukana on ollut myös vj, oululainen kuvataiteilija Jaakko Mattila. Parhaimmillaan meininki yltyy siihen, kun saa pistää nupit kaakkoon ja nostaa nyrkin pystyyn", murtomaahiihtoa ja kalastusta harrastava technomuusikko hehkuttaa.