Elämä on unta
on nimeltään Espanjan kultakauden näytelmäkirjailija Calderonin suuri näytelmä. Vaikka sitä ei tänä kesänä Tampereella esitetäkään, tuntuu ulkomaalaisten vierailujen teemaksi ikään kuin itsestään kohoavan uni ja unimaailma, se että elämä on unta. Virallisestihan teemaksi on ilmoitettu uusi draama.
Jos aloitti näyttämötaiteelliseen unimaailmaan solahtamisen italialaisen Liisa ihmemaassa/ peilimaassa -versiolla, uni-teemaa pääsi sujuvimmin jatkamaan TTT:n vanhan päänäyttämön eli Salmelaisen näyttämön oikeaan ylänurkkaan rakennettua kojua tarkkailemalla.
Siellä eleli kahden päivän ajan Jimmy, tai kuka hän sitten onkaan, homoparturi, näyttelijätär, kenraali, ihan kuka vain. Tämä ulkoisesti ja äänellisesti uskomattoman muuntuva hahmo, Infrarouge Theatren Marie Brassard, muistuttaa jopa Kurosavan historiallisten elokuvien aavetta.
Taikuuteen asti myyttinen hahmo liukuu seksuaalisista unista toisiin ja hätkähtää unesta valveelle. Entä onko hän nainen vai mies? Kanadalaisen Marie Brassardin niin käsikirjoittama, ohjaama kuin esittämäkin hahmo virittää kokonaisuuden niin monitulkintaiseksi, että sen katsomiskokemus saattaa vaikuttaa siltä kuin olisi istunut tunnin tuokion hypnoottisen meedion vastaanotolla.
Teatterikesän tämänvuotiseksi tunnukseksi kohonnut Jimmy-produktio, joka koristaa niin käsiohjelmien kansia kuin julisteitakin, on niin pienimuotoinen, että formaatiltaan se sopisi vallan hyvin Kajaanin runoviikon tapaiseen festivaaliin, vaikka siellä ei olekaan ollut toistaiseksi juurikaan tapana käyttää ulkomaisia vieraita. Ajatus Kajaanin suuntaan on siksikin kohdallaan, että runoviikon uusi taiteellinen johtaja Sina Kujansuu uusine ideoineen istui Jimmyn katsomossa siinä missä moni muukin tuttu suomalainen kulttuuripersoona.
Kuusisataa seisomapaikkaa
Kajaanin kaupunginteatterin Woyzeck-vierailu lienee ottanut tähän saakka eniten jalkojen päälle, sillä Tullikamarin Pakkahuoneella oli moninkertainen määrä yleisöä istumapaikkoihin verrattuna. Istumapaikkoja oli sata mutta yleisöä kaiketi 700. Monille tuli seisomisen aikalisää myös pitkähköstä etukäteisjonotuksesta.
Festivaalin taiteellisen johtotroikan jäsen Vesa Tapio Valo arvioi esitystilannetta Tampereella paljon rokkikonserttimaisemmaksi kuin esitystilannetta kotinäyttämöllä Kajaanissa. Myös käsiohjelma ilmoitti, että "esitys toteutetaan rock-konserttina". Samalla mainittiin siitäkin, että istumapaikkoja on seinustoilla rajoitetusti.
Mainetta niittänyt esitys jakoi mielipiteitä kahtia kuten mielipiteet ovat jakautuneet myös tämänvuotisten ulkomaisten vierailuiden kohdalla. Esimerkiksi Tampere-talon johtaja Kaarina Suoniolle tunti rokkaavaa kajaanilaisteatteria riitti, ja hän häipyi samanaikaiseen Tapahtumin yöhön.
Viimeiltojen
viikko
Tämänkertaisessa Tampereen Teatterikesässä ei juuri ensi-illoilla pröystäillä. Tavallisempia tapauksia ovat viimeillat.
Tämä tarkoittaa monen kotimaisen produktion osalta sitä, että nähtävänä on sellainen viime näytäntökaudelta peräisin oleva esitys, joka heti teatterikesän jälkeen poistuu ohjelmistosta. Julkisuutta tällaiset esitykset eivät juuri enää saa eivätkä kerää mediaväkeä, koska ne kuuluvat ns. vanhoihin uutisiin. Sen sijaan yleisö on vuodesta toiseen suosinut niitä: pääseehän teatterifani Tampereella tukuttain paikkaamaan laiminlyöntejään ja näkemään muutaman päivän aikana monta sellaista esitystä, jotka muuten jäisivät kokonaan näkemättä.
Eräs ohjelmistosta poistujista on kotinäyttämöllään Telakalla esitettävä Telakan Kristus, Juha Hurmeen käsikirjoittama ja ohjaama dariofomainen uskonnollinen satiiri. Fomaisesta taloudellisesti ilmaisevasta Mysterio Buffosta tamperelaiskristus poikkeaa kuitenkin suuren väkimääränsä ja rönsyävyytensä vuoksi.
Mika Silvennoisen Kristus-hahmo esiintyy oikeastaan illan aikana ainakin kahdeksi eri näytelmäksi jakautuvassa produktiossa. Alkupuoli opetuslapsineen ja anekdootteineen on hauskan esityksen buffomaisempi puoli. Jälkipuolisko Tampereen naapurikaupunkiin Nokiaan viittaavine rengasfirman menestystarinoineen on taas opettavainen moraliteetti. Siihen on upotettu kaikissa eurooppalaisissa kulttuureissa kiertävä tarina köyhästä kalastajan vaimosta ja kampelasta. Nyt Kristus sai tuurata kampelaa, kun rengasfirma vähitellen huomasi haluavansa jumalaksi jumalan paikalle.
Tiernapoikamainen Herodes-jakso koko litanian päätteeksi alkoi kuitenkin jo maistua puulle.