Eurooppa on venyvä käsite. Jotkut europoliitikot tarkoittavat Euroopalla vain unionin jäsenmaita, kun taas maantieteilijät rajaavat sen Biskajanlahdelta Uralille ja Välimereltä Jäämerelle ulottuvaksi alueeksi.
Hradec Kraloven kansainvälisen teatterifestivaalin Theatre European Regions johtajan Ladislav Zemanin määritelmä rikkoo maantieteellisetkin rajat: Eurooppaan kuuluvat kaikki ne maat, joista on otettu esityksiä 10-päiväisen festivaalin ohjelmistoon. Ainoana kriteerinä on laatu.
Tänä vuonna Eurooppaan kuuluivat ainakin hetkellisesti myös Israel, Australia ja Japani. Kaikista näistä maista tuli omaleimainen, erilainen esitys kymmenen "perinteisen Euroopan" maan tarjonnan täydennykseksi.
Merkittävän lisänsä ohjelmistoon toi romaniteatterille omistettu päivä, joka järjestettiin nyt ensimmäistä kertaa. Romanikulttuurin esittely on tehokas keino purkaa ennakkoluuloja ja rakentaa kansalaissopua. Tämä on erityisen tärkeää maassa, jossa etninen viha ja vieraskammo istuvat syvällä kansalaisten ajattelussa.
Yhdeksännen kerran järjestetyn festivaalin virallisessa ohjelmassa oli 61 teatteriesitystä 52 koti- tai ulkomaisen teatterin tulkitsemana. Virallista ohjelmaa täydensivät päivittäiset konsertit festivaaliorganisaatiosta vastaavan Klicpera-teatterin ulkoilmanäyttämöllä.
Hradec Kraloven kaupungin kulttuuritoimi tarjosi runsaan ja monipuolisen oheisohjelmiston Open Air Program 2003, jota kuka tahansa voi seurata maksutta.
Hradecin oheisohjelmisto osoitti, että festivaalien kylkiäisinä kulkevien off-programien ei suinkaan tarvitse olla kitkerää pakkopullaa.
Oikein toteutettu off-program etsii ja kokeilee, tarjoaa tuoreita näkökulmia. Ken ei usko, katsokoon prahalaisten teatteriopiskelijoiden esityksen Ragnarök, kun se todennäköisesti ensi kesänä tulee Suomeen.
Ragnarök syntyi viime vuonna vanhalla autonrämällä kalottialueelle tehdyn matkan tuloksena. Se on nuorten tsekkinäyttelijöiden näkemys pohjoisten alueiden ihmisistä, heidän tavoistaan ja uskomuksistaan, luonnosta ja eläimistä... asioista joista voi kasvaa vaikkapa Vittula. Yksinkertaista mutta kiehtovaa teatteria.
Ragnarök olikin ainoa esitys, jossa pohjoinen ulottuvuus oli esillä. Pohjoismaat näet loistivat taas kerran poissaolollaan. On kuulemma niin vaikea lähteä, kun on juhannus ja kesäteatteritkin pyörivät täysillä ja talven jälkeen täytyy saada levätä... ja niin edelleen.
Yritetty toki on, mutta pitkään valmisteilla ollut yhteispohjoismaisen Macbethin vierailu kaatui ylimitoitettuihin teknisiin vaatimuksiin.
Festivaaleille tullaan paitsi esiintymään myös katsomaan toisten esityksiä, tapaamaan kollegoja, vaihtamaan mielipiteitä, osallistumaan workshopeihin, oppimaan ja opettamaan rennossa ilmapiirissä.
Tämä on mahdollista, kun festivaalin järjestäjä ei määrää saapumaan viime tipassa ja häipymään niin pian kuin mahdollista. Osallistujat voivat jäädä - ja useimmiten myös jäävät - oman esityksensä jälkeen muutamaksi päiväksi festivaaliorganisaation vieraiksi imemään vaikutelmia, lekottelemaan, nauttimaan elämästä, katsomaan ulkomaisten kollegojen esityksiä. Kaikki tämä tarjotaan tietenkin maksutta, bonuksena virallisesti sovitun esiintymispalkkion päälle.
Täkäläiset eivät olleet uskoa korviaan, kun heille kerrottiin, että Suomessa kuulemma osataan ottaa täysi maksu ylöspidosta ja pääsylipuista myös festivaaleille esiintymään kutsutuilta.
Maassa maan tavalla, ja vanha keskieurooppalainen tapa on, että isäntä maksaa viulut olipa sitten kysymys ravintolaillasta tai teatterifestivaalista.
Tämän kesän huippuantia oli Australian Brisbanesta tulleen Frank-teatterin Macbeth, jossa brittiläinen shakespeare-perinne ja vanhan japanilaisen teatterin ilmaisukeinoista muokattu liikeilmaisu vahvistivat toisiaan.
"Tavoitteena on puheen ja liikkeen välinen sisäinen harmonia", painotti japanilaista teatteria tutkinut John Nobbs, Macbethin nimiroolin esittäjä.
John Nobbs johti myös kolmipäiväisen workshopin, jossa käytännössä perehdyttiin Tadashi Suzukin luomaan body/voice -menetelmään, jota australialaiset ovat kehittäneet edelleen.
"Itä ja länsi kohtaavat kolmannen vuosituhannen teatterissa", John Nobbs vakuuttaa.
Eurooppalaisen teatterin juhla huipentui Roberto Athayden monodraamaan Madame Marguerite, jonka tulkitsi ranskalaisen teatterin elokuvan Grand Old Lady Annie Girardot.
Hento Annie Girardot oli yksin näyttämöllä, mutta hänen henkensä täytti suuren teatterisalin viimeistä sopukkaa myöten.