Oulun kaupunginteatterin suuren näyttämön uusitut tuolit ovat viininpunaiset tai burgundinpunaiset - riippuen arvioijasta. Entinen väri oli selvästi oranssimpi.
Tuolit ovat vielä muovin suojissa ja vieressä riippuu kyltti: Istuminen kielletty.
Viisi oululaista teatterin kuluttajaa pääsi kuitenkin etukäteen testaamaan istuimet ja sanomaan, miltä ne tuntuvat ja mikä on taiteellinen vaikutelma.
Sammuva kangas
Tuolien päällyskankaasta päätti teatterin rakennustoimikunta, johon kuuluvat myös teatterinjohtaja Anu Saari ja arkkitehti Sampo Valjus.
"Etsimme tämänhetkisen valo- ja äänitekniikan kannalta parasta mahdollista ratkaisua. Kokeilimme varmaan 25 eri kangasta. Levittelimme niitä tuolien päälle, veimme näyttämölle ja valaisimme heittimillä edestä ja takaa", kuvailee Anu Saari.
Teatterin isoon saliin ei tule päivänvaloa. Niinpä istuimien kangastakaan ei kannata valita sen perusteella, miltä se näyttää ulkona vaan sisällä keinovalossa.
"Kun vie tuolin ulos auringonpaisteeseen, väri muuttuu täysin."
Suuren näyttämön katsomossa on aitiot mukaan lukien kaikkiaan 541 tuolia. Tuolien väritys leimaa voimakkaasti salin yleisvaikutelmaa.
"Tehtiin kyllä iso työ, että löydettiin sävy, joka säilyttää salin vanhaa henkeä. Entinen väri oli hyvin voimakas ja loi tunnelmaa saliin. Nytkään ei haluttu katsomoa ihan kokonaan värittömäksi. Tämä kangas, joka tarkan tutkimisen jälkeen löydettiin, tummuu voimakkaasti kun se joutuu varjoon", kertoo arkkitehti Sampo Valjus.
Myös Anu Saari korostaa, että uusi kangas sammuu ja häviää täydellisesti kun valot sammutetaan.
"Kun me kuitenkin toivotaan, että kun oopperalaulajatar laulaa lavalla ja häneen on suunnattu valonheitin, ettei koko katsomo hohda jotain väriä, joka poikkeaa siitä mikä lavalla on."
Vanhoissa tuoleissa oli se vika, että ne hehkuivat.
Arkkitehti Sampo Valjuksen mielestä löytynyt kangas edustaa klassista teatterin viininpunaista penkinväriä.
"Burgundinpunaista", määrittelee Anu Saari.
"Uusi väri on toki erilainen kuin entinen, ja vanhaa pidettiin arvokkaana, mutta kyllä salin värisävyt toimivat yhä ihan hyvin kaikkinensa", arvioi Valjus.
Suuren salin väritys on muuttunut sikälikin, että seinät ovat mustat ja sivustoille on lisätty ruskeaksi petsattuja akustiikkalevyjä.
Sinipunainen vaihtoehto
Teatterin tuoleihin testattiin muitakin värejä kuin viininpunaista.
"Kokeiltavana oli myös paljon sinisempi väri, ihan sinipunainen, sekä aivan joulupunainen. Kun lähdettiin alkuperäistä muuttamaan, haluttiin antaa salille moderni ilme ja palvella nykytekniikkaa. Vastapainoksi tuotiin ihan perinteiset teatterin värit samettiesirippuun ja tuoleihin", perustelee Anu Saari.
Hänen mukaansa ei ole mikään sattuma, miksi nykyaikaisissa teattereissa on tummat värit.
"Aikaisemmin kun valo oli heikkoa, tarvittiin mitä tahansa keinoja vahvistamaan sitä. Tuolloin käytettiin etunäyttämön sivuilla valkoista marmoria, peilejä, kristallikruunuja. Nykyisin pyrimme keskittämään heittimillä valon näyttämölle", selittää Saari.
Modernin ilmeen lisäksi teatterinjohtaja puhuu vanhan kunnioittamisesta ja entisöinnin tunnusta. "Siksi tuolien muotoa ei uusittu. Ja vaikka ensimmäinen penkkirivi poistui suuremman orkesterimontun takia, säilyivät näyttämö ja katsomo simpukanmuotoisena."
Oulun teatterin näyttämöä on kehunut Suomen parhaaksi teatterin tulikasteen Kalevalan ohjannut Paavo Liski. Hän nimitti Oulun teatteria puheteatterin mallikappaleeksi. Näyttämöltä on täällä Liskin mielestä hyvä kontakti katsomoon.
Puoli kilometriä
Ison salin tuolit eivät ole uudet vaan tehty entisiin runkoihin. Uusitun päällysteen lisäksi tuoleissa on lisää pehmustetta ja muotoilua.
"Tuolien pehmusteet uusittiin edellisen kerran 1988 ja niiden rakennetta muutettiin. Tuolit olivat hiostavat, kun niissä oli vain muovi alla. Nyt siellä on hengittävä vanu. Uusimme kiinnitykset, pehmusteet ja laitoimme hirmuisesti lisää vaahtomuovia sekä vanua", kertoo käytännön toteutuksesta vastannut Raimo Seilonen Verhoiluliike K. Seilonen Ky:stä.
Voiko uusittuihin tuoleihin nyt vaikka nukahtaa?
"Ne on jo kerran muotoiltu, joten ainoa on että kaltevuutta voidaan säätää vähän. Kaltevuus on suurin piirtein entisillä paikoilla. Jos tuoli on liian pysty, väsyvät niskat. Jos se on liian kalteva, sitten myös."
Tuoleihin meni kangasta 500 metriä eli puoli kilometriä.
"Valitsimme standardikankaan, jota ei tarvitse värjätä. Silloin me saadaan aina samaa, jos tuoleja joudutaan korjaamaan", kertoo Anu Saari.
Raimo Seilonen huomauttaa, että vaikka kyseessä on standardikangas, sen minimikutomaerä on 500 metriä. Eli jos kangasta tarvitaan lisää, pitää tilata 500 metriä, vaikka se on vakiokangas. "Julkitilakankaat ovat semmoisia."
"Toinen asia oli, että etsimme kangasta, joka laadullisesti vastaa käyttövaatimuksia. Tuolien käsinojat ovat kankaiset, ne joutuvat kovalle kulutukselle. Samaten tuolien nurkat. Halusimme, että tuolit kestävät kauemmin kuin teatterinjohtajan oma kausi", toteaa Saari.
Mittava tuoliurakka ei ole harvinainen Seilosen firmalle. "Ei, me olemme tehneet Jerevaniin 1 300-paikkaisen ooppera- ja balettiteatterin, jonka tuoleissa oli yli 40 000 osaa, koska niissä oli esimerkiksi käsin verhoiltu taustapuolelle peilit ja penkeistä tehtiin keulasta kapeampia."
Väljästi jalkatilaa
Näyttää siltä, että salin toisessa penkkirivissä on runsaimmin jalkatilaa. Kulttuurilautakunnan 180-senttinen puheenjohtaja Veikko Ervasti toteaa mahtuvansa, mutta kuvaamataidonopettaja Eija Hahtonen huomaa, ettei välikössä juuri mahdu ohittamaan.
"Niin sanottu Broadway-mitoitus on tätä hirveän paljon tiukempi. Amerikassa teatterit tehdään liiketaloudellisesta näkökulmasta eikä ergonomian mukaan. Suomessa on pienin mahdollinen riviväli 85 senttiä, Oulun teatterissa väli on muistaakseni 100 tai 105 senttiä", kertoo Sampo Valjus.
"Kyllä tämä on asiakasystävällinen. Kun on Lontoossa istunut useammassakin teatterissa, niin nehän ovat aivan mahdottomia. Tuntuu, että polvet ovat suussa ja jalat väsyvät. Meikäläisen pituiselle tässä on ruhtinaallisesti jalkatilaa", hehkuttaa Ervasti.
Voihan pilvi!
Suurelle näyttämölle on hankittu myös uusi pilviesirippu. Pilveä on siirretty ja sen väri on entistä vihertävämpi.
Oululaista tekstiilitaiteilijaa ja valtion muotoilutoimikunnan jäsentä Eija Hahtosta selvästi harmittaa, ettei teatteri tilannut uutta esirippua paikalliselta taiteilijalta.
"Tänne olisi voinut joku tekstiilitaiteilija suunnitella esiripun. Olisi saatu uutta leimaa ja persoonallista kädenjälkeä. Kun ajattelee, että Tampereella ja muualla on tosi komeita isoja esirippuja. Tällaisena hankintana esirippu olisi mennyt prosenttihankintoihin, se olisi ollut taiteellinen ja käytännöllinen."