Teat­te­ri­leik­ki pe­ru­na­maal­la

Seinäjoen Harrastajateatterikesässä viime kesänä palkittu Kajaanin Harrastajateatteri ansaitsi laakeriseppeleensä Esa Kirkkopellon Helsingin Ylioppilasteatterille 1992 kirjoittamalla näytelmällä Mahnovitsina. Sen ensi-ilta oli Generaattorilla viime helmikuussa.

Teatterileikkiä. Kajaanin Harrastajateatterin kannatti tarttua Terra Potatikseen. Työryhmä on innossaan ilmeisesti unohtanut roolihenkilöt käsiohjelmasta, joka muuten on tavattoman tyylikäs.
Teatterileikkiä. Kajaanin Harrastajateatterin kannatti tarttua Terra Potatikseen. Työryhmä on innossaan ilmeisesti unohtanut roolihenkilöt käsiohjelmasta, joka muuten on tavattoman tyylikäs.

Seinäjoen Harrastajateatterikesässä viime kesänä palkittu Kajaanin Harrastajateatteri ansaitsi laakeriseppeleensä Esa Kirkkopellon Helsingin Ylioppilasteatterille 1992 kirjoittamalla näytelmällä Mahnovitsina. Sen ensi-ilta oli Generaattorilla viime helmikuussa.

Ehkä unohdetun Mahnovitsina-tekstin innoittamana oli nyt kaivettu esiin Juha HurmeenTerra Potatis -näytelmä. Sen ensi-ilta oli 1996 Helsingin Ylioppilasteatterin Mustikkamaan kesänäyttämöllä, ja sinne se unohtui.

Yhteistä Mahnovitsina- ja Terra Potatis -teksteille on, että ne ajallisesti käsittelevät viime vuosisadan ensimmäisten vuosikymmenten kaoottisia tapahtumia niin Venäjällä kuin Suomen suuriruhtinaskunnassa.

Jos Mahnovitsina tekstinä ansaitsi uuden tulemisensa niin ansaitsee myös Terra Potatis.

Juha Hurmeen Terra Potatis on hauska ja monimielinen näytelmä. Sen avainrepliikki on opettajan huomautus koulun pihalla telmiville lapsille: "Ei sellaista saa leikkiä, mitä vielä ei ole tapahtunut."

Aiheellinen huomautus sotaleikkejä harrastaville lapsille, sillä heille leikki muuttui todeksi tuon vuosisadan ensimmäisillä vuosikymmenillä: ensimmäinen maailmansota, vallankumous Venäjällä, Suomen itsenäistyminen...

Hurme on käyttänyt käsikirjoituksessaan hyväkseen Algot Untolan ja Sakari Pälsin teoksia. Molemmat kirjailijat esiintyvät myös näytelmän roolihahmoina. Jussi Aallon, Elmer Diktoniuksen, Leo Lindstenin, Juhani Ahon, Veijo Meren ja monien muiden viime vuosisadan alun tapahtumia luotaavat kirjoitukset ovat myös olleet käyttökelpoista aineistoa.

Näyttelijä Perttu Hallikainen on ohjannut Terra Potatiksen eli Perunamaan oivallisesti teatterileikin hengessä.

Tapahtumista ja tapahtumapaikoista siirrytään ajallisesti eteenpäin ja taaksepäin notkeasti.

Näyttämöleikki käy ja välistä tuntuu kuin selaisi Otavan 1936 julkaisemia Vuosisatamme kuvissa I-II -teoksia alaotsikoltaan Oman aikamme historiaa.

Eikä tuon ajan kuohuvia tapahtumia kiihkeine anarkisteineen, sotineen Kaukoidässä, Balkanilla, Italian ja Turkin sotaa tai Buurisotaa, voi olla yhdistämättä tämän vuosisadan alun sotiin tai aikamme terrorismiaaltoon.

Kun harrastajateatterin näyttelijäryhmän reipasta ja ilottelevaa näyttämötyöskentelyä seuraa, ei voi kuin todeta, että samanlaiset lapset leikkivät parhaiten. Ja tuo leikkimieli tarttuu katsojaan esityksen ensi hetkiltä lähtien.

Ainoa asia, mitä esityksen päätyttyä harmittelee, on käsiohjelma. Siitä ei käy ilmi kuka oli näyttelijä, joka esitti Algot Untolaa eli Maiju Lassilaa. Hän kun on Terra Potatiksen keskushenkilö, jonka traagisia vaiheita näytelmässä seurataan.

Tai kuka näytteli Sakari Pälsiä, Hannes Kolehmaista, Miina Sillanpäätä, Juhani Ahoa, Alfred Kordelinia ja muita itsenäistyvän Suomen alkuvaiheen ihmisiä?

Mainos
Kalevan pelit

Pelaa Kalevan digitaalisia pelejä

Aivojumppaa tai rentoa ajanvietettä – tutustu peleihin ja löydä suosikkisi

Aloita pelaaminen
Ilmoita asiavirheestä