Tornio-Haaparanta Kun naisten puolue oli vuoden 1997 vaaleissa saanut Itävallassa 20 prosenttia äänistä, olivat naisten toiveet yhteiskunnallisesta muutoksesta korkealla.
Osa naisten liikehdintää tuolloin oli politiikan ja taiteen yhteen saattaminen, kertoi Euroopan Naisteatterifestivaalien keskusteluseminaarissa wieniläisen teatteri- ja kulttuurikeskuksen, Kosmoksen johtaja Barbara Klein.
Parikymmentä lähinnä teatterintekijänaista valtasi Wienissä talon, jossa he järjestivät valtauksen aikana tapahtumia ja jossa vieraili kymmenen valtausvuorokauden aikana tuhansia ihmisiä. Naisten kulttuuritalo oli syntynyt.
Kuvaavaa kyllä, että tiedotusvälineet olivat tapahtumasta ja talosta aivan hiljaa, muistelee Klein painokkaasti.
Kosmos, naisten oma tila
Vallattua taloa ei saatu sittemmin pitää, mutta tilalle löytyi vanha elokuvateatteri, josta muodostui avoin naisten kulttuurikeskus - Frauenraum Kosmos.
Naiset tapasivat toisiaan kahvilassa, meillä oli kaikkien käytössä internet ja järjestimme erilaisia taidetapahtumia.
Teatteriesityksissä toimimme vallitsevan politiikan mukaisesti. Kun naiset saavat Itävallassa kolmasosan vähemmän palkkaa kuin miehet, myös teatteriliput maksoivat naisille kolmanneksen vähemmän, kertoo Klein.
Aluksi naisten teatteri- ja kulttuurikeskuksen politiikka sai osakseen paljon innostusta ja ymmärrystä, kunnes miehet hermostuivat kokiessaan, että heitä sorretaan. Kosmoskaan ei ole enää jatkuvasti auki ja rahoitusta hankitaan vuokraamalla tilaa vapaille teatteriryhmille.
Klein korostaa, että kulttuurikeskuksen muutamat omat vuosittaiset teatterituotannot ovat tietoisen feministisiä, hyvinkin radikaaleja.
Alun nousun jälkeen Kosmoksella on tyypilliseen tapaan rahaongelmia. Muutoinkaan kaikki ei ole ollut myötämäkeä.
Ongelma on, että feministit ovat vain vähän kiinnostuneita taiteesta samoin kuin taiteilijat feminismistä, pohtii Klein.
Maailmanlaajuinen Magdalena
Keskusteluseminaarissa käytiin vilkkaasti keskustelua naisten tekemän teatterin määrityksistä, ammattilaisen ja harrastajan rajan merkitsemisen ongelmista ja yhteistyön välttämättömyydestä.
Wieniläisessä Kunstverein am donnerstag -teatterissa näyttelevä Eva Maria Gau kertoi seminaarissa maailmanlaajuisesta naisteatterien yhteistyöverkostosta, Network Magdalenasta.
Verkosto on koonnut jo yli kymmenen vuotta naisia Afrikkaa lukuunottamatta eri puolilta maailmaa jakamaan toistensa kokemuksia ja näkemään korkeatasoisia teatteriesityksiä.
Magdalena on globalisaation myötä syntynyt, oikeastaan täysin nettipohjainen verkosto. Ilman uutta teknologiaa verkosto ei varmasti olisi enää hengissä, arvioi tietotekniikan positiivisia seuraamuksia naisille Magdalenassa vuodesta 2001 työskennellyt Gau .
Magdalena julkaisee myös lehteä The Open Page. Seuraavat festivaalit ovat ensi vuonna Tanskassa.
Arkistoja ja runollisuutta
Tornio-Haaparannalla nähdyissä itävaltalaisten naisten teatteriesityksessä on näkynyt monipuolinen läpileikkaus maan teatteria. On teatterin tekemisen parodiaa, virtuaalimaailman vaikutusten tutkimista. On abstraktia tilan, äänen ja liikkeen performanssia, jota ei voisi koskaan kutsua tarinaksi.
Lauantai-iltana Laroque Dance Companyn videon ja musiikin siivittämässä soolotanssiesityksessä Giordana Pascucci tarkasteli ruumiin kielellä arkistointia ja arkistoitavissa olevaa materiaalia. Folkets Husin näyttämö tarjosi liikkeelle ison tilan ja korosti yksinäistä ja kontekstistaan erotettua tunnelmaa.
Theater FoxfirenPrevention and colouring kertoi teiniraskaudesta ja kolmen tytön - Anna Morametzin, Elisabeth Leopoldin ja Tanja Witzmannin ystävyydestä. Näytelmä oli futuristisessa tunnelmassaan hauska ja näyttelijöiden monipuolisuutta todistava.
Kernistä, muovista ja pastelliväristä muovailtu lavastus kertoi kohdeyleisön teini-iästä, mutta taitavat rock- ja rap-esitykset vetosivat kyllä vanhempaankin. Lilly Axterin käsikirjoitus oli sitä paitsi runollista saksaa: loppusointuja ja säkeen toistoja.
Torniosta suunta Turkkiin, Wieniin?
Vaikka olemme muuttuneet pohjoismaisista festivaaleiksi eurooppalaisiksi, emme aio seuraavaksi järjestää koko maailman festivaaleja, lupaa Euroopan Naisteatterifestivaalin järjestäjien edustaja Anne Järvinen.
Seuraavat eurooppalaiset pidetään 2005 vielä Torniossa, mutta sitten toivon mukaan järjestelyvuorossa on Wien ja sitten Turkki, arvioi Järvinen tulevaisuuden näkymiä.
Barbara Klein ei kieltänyt ajatusta, mutta toivoi, että osanottajien rankkausvaiheessa ei keskityttäisi vain siihen, että näyttämöllä olijat ovat naisia. Hänen mielestään esityksissä pitäisi näkyä enemmän myös naisten käsikirjoituksia ja ohjauksia. Klein peräänkuulutti teatterilaisten naistietoisuutta ja feminististä politiikkaa.
Euroopan Naisteatterifestivaalien taso on ollut huikeasti korkeampi kuin viime vuonna. Festivaalit ovat samalla myös teatterikilpailu ja kärkeen on todella tunkua. Erilaisista esityksistä on vaikea valita se, jolle 2 000 euron palkinto lopulta kuuluu, tuskailivat viimeisen festivaalipäivän aamuna raatilaiset Pirjo Leppänen, Ingeborg Spiik ja Maikki Harju.