Teat­te­riin haetaan lisää elä­myk­sel­li­syyt­tä pe­lil­li­syy­del­lä – etenkin nuoret odot­ta­vat mu­kaan­sa tem­paa­vaa elä­mys­tä

Pelillinen ja immersiivinen teatteri luo maailman, jota ei katsota tavalliseen tapaan katsomon penkistä, vaan sinne kävellään sisään ja siellä liikutaan. Osallistavissa esityksissä katsoja tai kokija pääsee myös vaikuttamaan siihen, mitä esityksen maailmassa tapahtuu. Kuva on Kaiken Keskuksen tuotannosta Koneälypuoleen perustaminen.

Kuva: Marko Mäkinen

Pelillisen teatterin testailu alkaisi 2020. – Teattereiden, pelifirman ja oppilaitosten yhteistyölle on luonnosteltu kolmen vuoden kaarta, dramaturgi Jukka Heinänen kertoo.

Kuva: Pekka Peura

Elämyspuisto Oulu toteutettiin neljä kertaa vuosina 2008–2013.

Kuva: Leinonen Jukka

Matkaopas Don Walsh (Sami Henrik Haapala) ja näyttelijä Sini Kalajoki Elämyspuisto Oulu 2012:ssa. Tapahtumaan sisältyi kymmenen erilaista kaupunkiretkeä.

Kuva: Lehto Katja

Oulun teatteri, kaksi muuta teatteria, Kaiken Keskus, Flow Productions ja oululainen pelifirma etsivät esittävään taiteeseen lisää vaikuttavuutta. – Teatterin muodon ja yleisö-suhteen pitää muuttua, jos se haluaa tavoittaa uudempia sukupolvia, Sami Henrik Haapala Kaiken Keskuksesta sanoo.

Pelillisyys tulee uudistamaan teatteria. Pelilliset elementit ja upottava eli immersiivinen teatteri lisäävät esitysten elämyksellisyyttä ja muuttavat yleisökokemuksen. Katsoja voi olla interaktiossa eli toimia ja reagoida suhteessa lavastettuun tilaan, esitysteknologiaan tai eläviin esiintyjiin.

Oulun teatteri ja Kaiken Keskus Helsingistä ovat primus motoreina keksimässä ja luomassa tätä uudenlaista teatteria.

– On tarkoitus uudistaa koko kenttää tuoden sinne immersiivisen teatterin, pelillisyyden ja pelisuunnittelun keinoja, Kaiken Keskuksen taiteellinen johtaja Sami Henrik Haapala kertoo.

Oulun teatterin lisäksi hankkeessa on mukana kaksi muutakin valtionosuusteatteria, pelituotantoyhtiö ja Flow Productions Oulusta sekä oppilaitoksia.

Työnimellä Upottavien teatterien uusi aalto on Suomen Kulttuurirahastolle jo postitettu yhteinen apurahahakemus. Päärahasto on jakamassa Taide²-apurahoja, joilla kannustetaan tekemään taiteellisista tuotannoista yhä kiinnostavampia laajan yleisön silmissä sekä testaamaan uusia tuotantorakenteita.

Upottavien teatterien uusi aalto näyttäisi natsaavan juuri tähän.

– Yksi tärkeä osa on isojen teattereiden mukaan ottaminen. Immersiivisiä teoksia on jonkin verran tehty vapaalla kentällä, mutta nyt yritetään selkeästi isompaa liikettä, Haapala toteaa.

Vapaalla kentällä resurssit eivät riitä toteutusten mittakaavan kasvattamiseen.

– Tässä hankkeessa toteutukset saattavat olla jo aika mittavia. Ne eivät ole enää pieniä kokeiluita jossain teatterin perusohjelman ohessa.

Sami Henrik Haapala korostaa, että äärimmäinen kärki on taiteen uudistaminen.

– Taiteen keinovalikoima laajenee. Tällä hetkellä isot teatterit tekevät tosi painottuneesti lavaesityksiä. Siellä on se yksi yleisösuhde. Immersiivisten esitysten myötä yleisösuhteita voisi olla niin monia kuin mielikuvitus antaa myöden.

Esimerkeiksi hän nostaa Walesin ja Skotlannin kansallisteatterit.

– Niillä ei ole omaa tilaa ollenkaan, vaan ne tekevät koko ajan erimuotoisia teoksia, joilla on erilaisia yleisösuhteita. Joukossa on ihan perinteisiä lavaesityksiä, immersiivisiä teoksia ja kaiken näköisiä teoksia.

Samalla teattereille kehitetään uutta tuotantomallia, joka olisi jatkossa koko kentän käytettävissä.

– Keskiössä on ajatus koko kentän muutoksesta, ei pistemäisestä kokeilusta. Sen takia puhutaan tuotantomallista ja tuotantologiikoista, että teatteritaloille tulisi realistisia mahdollisuuksia toteuttaa erilaisia teoksia.

Tässä on Haapalan mukaan myös syy, miksi hankkeeseen pitää hakea ulkoista rahoitusta.

– Koska talot ovat niin tiukilla, että niiden on muuten helpompi vain jatkaa entisellä mallilla. Ison riskin ottaminen taloudellisesti tiukassa tilanteessa on monelle aika mahdoton tilanne.

Visiona on lävistää koko kenttä myös maantieteellisesti.

– Ettei kokemus jää vain pohjoiseen tai vain etelään.

Elämyspuisto Oulu toteutettiin neljä kertaa vuosina 2008–2013.

Kuva: Leinonen Jukka

Tunnetuin alan toimija on Isossa-Britanniassa vuonna 2000 perustettu teatteriryhmä Punchdrunk. Se on vuosien saatossa tehnyt useita valtavan suosion saaneita suurimuotoisia immersiivisiä esityksiä esimerkiksi yhteistyössä Kansallisteatterin (Royal National Theatre) kanssa.

Punchdrunkin kohdalla ei puhuta enää marginaaliyleisöistä.

– Punchdrunkilla on erikseen firma Punchdrunk International, joka hoitaa kansainvälistä toimintaa, ja sitten ei voittoa tuottava nonprofit-tiimi, jonka tavoitteet ovat taiteelliset. Nämä kaksi toimivat yhdessä pystyäkseen kokeilemaan ja luomaan uusia muotoja, Haapala kertoo.

Punchdrunk on rohkaiseva malli. Se haravoi uutta yleisöä taidolla rakennetuilla upottavilla käsikirjoituksilla ja visuaalisesti viimeistellyillä esitysmaailmoilla.

Esimerkiksi Punchdrunkin The Drowned Man: A Hollywood Fable (2013–2014) lavasti tyhjilleen jääneen postitalon 60-luvun elokuvastudioksi, jonka kerroksissa yleisö saattoi vaeltaa vapaasti tiloja tutkien tai seurata esiintyjiä näytellystä tilanteesta toiseen.

– Toki Punchdrunk on esikuva. He ovat pystyneet murtamaan valtavirran, muuttamaan ihan konkreettisesti sen, minkä muotoisia teoksia tehdään isoille yleisöille sekä tavoittamaan ihan muuta yleisöä kuin mikä käy esimerkiksi Kansallisteatterin muissa ensi-illoissa Lontoossa, Haapala toteaa.

– Mutta samalla pitää olla tarkkana, ettei me Suomessa ruveta matkimaan kansainvälisiä menestyksiä. Meidän pitää silti tehdä omaa taiteellista työtä ja omia avauksia. Vaikka voimme ottaa oppia niistä ratkaisuista, mitä Isossa-Britanniassa on tehty.

Kulttuurissa on näkyvissä ilmiö, että yleisö viihtyy vaihtoehtoisia maailmoja ja upottavia elementtejä tarjoavissa esityksissä, näyttelyissä ja taideteoksissa. Sen osoitti japanilaisen teamLab-taiteilijaryhmän avajaisnäyttely Amos Rexissä Helsingissä. Näyttely kiinnosti yli 260 000:ta vierailijaa.

Oulun teatterin dramaturgi Jukka Heinänen nostaa esiin myös meillä ja maailmalla suositut pakohuoneet.

– Visio pelillisestä teatterista lähti minun ja ohjaaja Heta Haanperän keskusteluista oululaisen pelifirman kanssa. Teatterilla ja pelimaailmalla on paljon rajapintaa. Työnimenä oli Pakohuone näyttelijöillä, Heinänen kertoo.

Pelillisen teatterin testailu alkaisi 2020. – Teattereiden, pelifirman ja oppilaitosten yhteistyölle on luonnosteltu kolmen vuoden kaarta, dramaturgi Jukka Heinänen kertoo.

Kuva: Pekka Peura

– Teatteri tulee yleensä vähän jälkijunassa. Tässä yritetään nyt saada sitä junaa kiinni. Oli tosi helppo saada muita teattereita mukaan. Oulussa hanke liittyy laajemminkin teatterin haluun etsiä uusia yleisöjä ja uusia tekemisen tapoja.

Varsinkin nuoret ja nuoret aikuiset odottavat teatterilta mukaansa tempaavaa elämystä.

– Pelillisyys on ihan erilainen sosiaalinen käyttöliittymä kuin teatteri perusmuodossaan, Sami Henrik Haapala toteaa.

– Nuoret ovat tottuneet siihen käyttöliittymään. Teatterin muodon ja yleisösuhteen pitää muuttua, jos se haluaa tavoittaa näitä uudempia sukupolvia.

Kulttuurirahasto päättää Taide²-apurahoista toukokuussa. Yhden hankkeen kokonaisrahoitus voi olla 100 000–200 000 euroa ja kesto enintään kolme vuotta.