Oulun kaupunginteatteriin valmistuvassa Kalevalassa on mukana Elias-niminen jänis.
Liekö pitkäkorva läheistäkin sukua kansalliseepoksen kokoajalle Elias Lönnrotille?
"Vielä ei tiedä, miten eläimellinen Eliaksesta tulee. Jänikselle ei ole vielä haettu fyysistä hahmoa", kertoo rooliin valittu 21-vuotias näyttelijäopiskelija Arttu Kurttila.
Kurttila on oululainen nuori mies, joka opiskelee kolmatta vuotta Teatterikorkeakoulussa näyttelijäntyön koulutusohjelmassa. Tosin opinnot saattavat nyt vähän hidastua, kun eteen tuli tilaisuus vierailla kotikaupungin teatterissa.
"Rooli on oikein mielenkiintoinen ja uudella tavalla haastava. Siinä leikkii ikään kuin eri tasolla kuin muut lihaksi tulleet laulut."
Kurttilalla on Samuli Reunasen ohjaamassa Kalevalassa muitakin tehtäviä. Hän on Elias-jänis, joka esittää sotkaa, kotkaa, pientä miestä, Musti-koiraa, puolukkaa ja hyvää hevosta.
"Kalevala oli minulle taikasana. Ajattelin, että oishan se hienoa päästä kansalliseeposta tekemään. Sitä kun ei ole tapana kovin tihiään toteuttaa."
Arttu jässähti
teatteriin
Vuosituhannen alussa Arttu Kurttilan raahasi teatterin pariin hänen kaverinsa Ismo Torvinen, joka oli mukana Oulun taidekoulun Makaaberi-ryhmässä.
"Ismo kärtti, että tuu kattoon, tuu kattoon harjoituksia. Lähdin vähän sillä mielellä, että ei paljon teatteri kiinnosta. Kävin katsomassa yksiä treenejä, ja jässähdin sinne saman tien."
Mikä teatterissa kiinnostaa?
"Kun oli v-maisessa lukion aloittamisiässä, teatteriporukassa sai kaikessa rauhassa olla justiinsa niin tyhmä kuin haluaa, täysillä ja tosissaan. Se oli samoja aikoja kun alettiin Ismon kanssa kirjoittelemaan. Se multa karsiutui pois. Ei ollut enää sanoja, mitä kirjoittaa."
Suorittaessaan näyttelijäntyön lukiodiplomin Kuusiluodon lukioon Arttu Kurttila esitti kaverinsa Ismo Torvisen kirjoittaman monologin. Teatteri oli puraissut Arttua jo niin syvältä, että hän päätti yrittää Teatterikorkeakouluun.
"Pääsykokeen ensimmäistä vaihetta varten laitoin kasaan vaaditun vapaavalintaisen tekstin tuon saman monologin pohjalta. Siinä oli vähän uutta, vähän vanahaa ja copypastea."
Teatterikorkeaan pyrkii vuosittain tuhat plus-miinus sata innokasta.
"Pääsykokeet olivat semmoinen ylitilakokemus, mihin ei varmaan enää koskaan pääse. Kaikki ovat siellä niin loppuun viritettyinä ja jotenkin ylettömässä herkkyydessä ja energiamäärässä. Semmoisilla ylikierroksilla ei varmaan tule toiste koskaan oltua."
Oululainen nuori mies tuli valituksi ensiyrittämällä.
"Oli tarkoitus lähteä heinäkuussa Sodankylään palvelusta suorittamaan. Siksi sitä lähti pyrkimään sopivan löysillä ranteilla. Ei pingottanut turhaan eikä yrittänyt liikaa."
Millainen koulu teatterikorkea on?
"Ihan hyvä koulu se on. Minun mielestä se koulutus ei kuitenkaan voi antaa eikä sen varmaan ole tarkoitus yrittääkään antaa enempää kuin ABC:n: varmuutta, kivijalkaa, että ammattia voi sitten alkaa oikeasti opettelemaan ammatissa. Koulu antaa perustyökaluja."
Teatterista on kovaa vauhtia tulossa Artulle ammatti.
"Jossakin vaiheessa tuli semmoinen olo, että tätähän voisi tehdä aivan asiaksensa."
Paskiainen on
rakas hahmo
Arttu Kurttilan menneisyydestä paljastuu, että Oulun oma poika osallistui ilmakitaran MM-kisoihin kesällä 2002 taiteilijanimellä Armas Paskinen.
"Armas Paskiainen on minulle tosi rakas hahmo. Joskus ala-asteella pongasin Ave Koskelan aivan nerokkaat Armas Paskiais -sarjakuvat. Paskiaisen hahmolla pystyy mielestäni tosi hyvin kommentoimaan ja kritisoimaan montaa eri osa-aluetta, tekemään sen sopivan roisisti, anarkistisesti ja osuvasti."
Lisäksi Arttu harrastaa larppausta. Viikko sitten viikonloppuna Hietasaaressa pelattiin larppi nimeltä Sarcoidosa. Se sijoittui haltijaprinsessojen sisäoppilaitokseen. Arttu Kurttila kirjoitti peliin puolenkymmentä hahmoa. Hän kuuluu liveroolipelejä järjestävään yhdistykseen Oulun Interaktiiviset Eläytyjät eli OIEI.
"Pelin järjestäminen on epäkiitollista ja aikaa syövää toimintaa, mutta larppaus on helevetin hienoa hommaa. Oulussa tehdään hyviä pelejä. Olen tykästynyt Oulun meininkiin."
Aikooko Arttu palata valmistuttuaan kotikaupunkiin?
"Sen näkee siinä vaiheessa, onko ja mitä töitä on. Nyt tuntuu, että pittää vielä keksiä näille nuoruusvuosille jotakin näläkätaiteilumeininkiä."