Millainen on laitosteatteri työympäristönä? Mitä se on parhaimmillaan, mitä huonoimmillaan?
"Parhaimmillaan se on etsimistä. Etsitään asioita, jotka ovat ajassa kiinni. Itse olen aina tykännyt siitä, että tehdään jotain, missä voi ajatella. Yleensä pistetään vastakkain ajattelu ja viihdyttävyys - nehän eivät ole eri asioita", näyttelijä Hannele Nieminen huomauttaa.
"Esimerkiksi Outi Nyytäjä sanoi, että Suomessa ajattelun kulttuuri on vähän niin kuin kiellettyä. Minusta ajatteleminen on älyttömän hauskaa. Asioiden setviminen kavereiden kanssa, oivaltaminen. Se on tajunnan laajentamista."
Huonoimpia puolia laitoksissa ovat jäykkyys, välinpitämättömyys taiteelliseen tekemiseen ja työntekijöiden hyvinvointiin.
"Se on kunnianhimottomuutta, pelkoa riskien otosta. Koko taiteellinen ryhmä voi olla huonohenkinen. Ja nehän ovat semmoisia mystisiä asioita, että niiden selvittäminen ja kaiveleminen on todella vaikeaa. Että mistä semmoinen lähtee."
Nieminen toteaa olevansa pienen porukan näyttelijä.
"Inhoan sanaa yhteisöllisyys, koska sitä käytetään niin hirveästi, mutta tykkään yhdessä tekemisestä. Kajaanissa on se meininki ja hyvä keskustelukulttuuri teatterin sisällä. Myös tekninen henkilökunta sanoo omia mielipiteitään taiteen tekemisestä, mikä edesauttaa sitä, että teemme tätä yhdessä."