Viitisen vuotta sitten raahelainen Esko Raitala, 51, sai sellaisen teatterikärpäsen pureman, ettei siitä näytä toipuvankaan. Aikaisempaa näyttämökokemusta hänellä ei ollut kouluaikojen joulunäytelmiä kummempaa, mutta kun Pekkateatterin ohjaaja Sari Ruotsalainen kuulutti miesnäyttelijöiden perään, Raitala ajatteli kokeilla sitten sitäkin.
Sen jälkeen mies on esittänyt niin pienviljelijää, pappia, pormestaria, räätäliä kuin työtöntä haudankaivajaakin. Viime kesänä hän teki Akustin roolin Niskavuoren Hetassa ja tällä hetkellä työn alla on yritysjohtajan rooli joulukuussa ensi-iltansa saavassa Veikko Huovisen Suuri paneelikeskustelu -näytelmässä.
Lisäksi Raitala on ollut parina viime kesänä mukana Raahen vanhaa kaupunkia esittelevillä historiallisilla pukukierroksilla pormestari Henrik Cortéena. "Siitä lähtien kun menin mukaan, olen ollut jokaisessa näytelmässä. Poikkeuksena oli Viisi naista kappelissa, sattuneesta syystä - miesrooleja ei ollut."
Teatterissa Raitalaa kiehtoo erilaisten tyyppien tekeminen. Tähän mennessä mieluisin rooli on ollut Simpauttajan pienviljelijä, mutta Raitala uumoilee Niskavuoren Akustin nousevan mieluisimmaksi kunhan aikaa kuluu. Olihan se kuitenkin yksi näytelmän päärooleista.
Toisten henkilöiden nahkoihin ryömiminen luonnistuu Raitalalta sen verran helposti, että hän epäilee, josko hänellä omaa todellista minää onkaan. Myös muita ihmisiä on tullut seurailtua ja tarkkailtua heidän käytöstään, virnistää Raitala.
Repliikkien oppiminen ulkoa käy Raitalalta aika nopeasti. Viimeistään silloin, kun kokonaisuus alkaa hahmottua, hän muistaa vuorosanansa. Sitä paitsi kuiskaaja pelastaa, jos musta aukko yllättää.
Aikuisista miehistä pulaa
Teatteriharrastus vie aikaa ja vaatii sitoutumista, sillä harjoituksiin ja näytöksiin on lähdettävä, vaikkei aina jaksaisikaan. Harjoitteluaikaa on näytelmästä riippuen kuukaudesta puoleen vuoteen. Joskus kesänäytelmän harjoitukset alkavat jo lokakuussa. Pitemmillä harjoituskerroilla kokoonnutaan kerran viikossa, lyhyemmillä kahdesta kolmeen kertaan viikossa.
Vastapainoksi saa kuitenkin paljon. Raitalan mielestä jo se, että joutuu opettelemaan jotain, pitää vireänä ja käy aivovoimistelusta. Näytteleminen antaa myös rohkeutta esiintyä muutenkin. Siitä on ollut apua myös töissä.
"Tietysti tätä kautta on saanut myös uusia ystäviä ja tuttavia. Lisäksi oppii sopeutumaan, sillä ohjaajan sana on laki ja näyttelijät tekevät sen mukaan."
Näyttelijöitä Pekkateatteriin on löytynyt varsin hyvin. Varsinkin nuoria riittää, mutta aina näytelmistä ei tahdo löytyä sen ikäisille osia. Naisia on kiitettävästi mukana, mutta miehiä on jouduttu etsimään lehti-ilmoitustenkin avulla. "Ehkä jotkut miehet katsovat teatterin olevan hömpötystä ja yksi syy on varmaan se, että tämä vie paljon aikaa. Aina joku rohkea kuitenkin löytyy."
Teatteriharrastus tuo mukanaan muutakin kuin näyttelemistä, sillä jokunen aika sitten kaupungin keskustasta hankittu uusi teatteritalo vaatii kunnostusta. Perusteiltaan vuonna 1913 valmistunut talo on hyväkuntoinen, mutta lämmitysjärjestelmä vaatii remonttia, katsomo on rakennettava ja koko rakennus tarvitsee uutta maalia pintaan. "Siitä saa vielä komean talon", iloitsee Raitala.
Teatterin takia aikaisemmat urheiluharrastukset ovat muuttuneet säännöllisistä satunnaisiksi. Nuorempana yleisurheilua ja myöhemmin kaukalopalloa harrastanut Raitala hoitaa kuntoaan lenkkeilemällä sekä puuhaamalla kaikenlaista kotipihallaan Arkkukarissa.
Varsinainen kunnossapitäjä on kuitenkin työmatkapyöräily. Raahen terästehtaalla kunnossapidon työnsuunnittelijana työskentelevä mies pyöräilee puolen tunnin matkat töihin ja töistä kotiin kesät talvet, satoi, paistoi tai pakasti.
"Ilmat eivät ole esteenä. Viime talvenakin kuljin pyörällä koko ajan. Siinä sitä karaistuu eikä nuhia sun muita ole tarvinnut sairastaa."
Teatteriharrastustaan Raitala aikoo jatkaa hamaan tulevaisuuteen. Kotoakin siihen on lupa saatu ja vielä kannustuksen kanssa. "Kun aikoinaan kerroin meinaavani mennä teatteriin, niin kotona tuumasivat, että sinnehän olet aivan omiasi", muistelee Raitala.