Teatteri on suuritöistä ja katoavaista. Tutkivan teatterityön keskus Tampereelta on aloittanut teatterin digitalisoinnin. Tutkimusprojektin nimi on Teatteri mediana.
Ensimmäinen konkreettinen lopputulos projektista on elävien teatteriesitysten taltioiminen ja muokkaus tv-versioiksi.
Helmikuun alussa YLE Teema näyttää Mikko Kuparisen tv-ohjauksen Kristian Smedsin Tuntemattomasta sotilaasta. Myös Leea Klemolan ohjaama Kohti kylmempää - Retkikunta jääkauteen on jo taltioitu.
"Siitä saadaan YLE Teeman kanssa kirjallinen sopimus varmaan tällä viikolla", uskoo Teatteri mediana -projektipäällikkö, ohjaaja Mikko Kanninen.
"Kuvaamme caseja ja kehitämme ne demo-asteella tosi pitkälle. Sitten YLE Teema tekee ostopäätöksen. Teemme ohjelmia tutkivassa mielessä. YLE Teemalla ei ole muita resursseja olla mukana tutkimuksessa kuin toimia kanavana."
Esitykset jalostetaan
eri media-alustoille
Tutkimusryhmä tähtää teatteriesitysten laajempaan ja säännönmukaiseen taltioimiseen. Samalla projektissa kehitetään uusi taiteenlaji: digiteatteri.
"Etsimme erilaisia muotoja, miten teatteriesitys voisi jalostua uudeksi mediaksi. Miten teatteri toimii televisiossa ja muissa sähköisissä muodoissa, mitä sovelluksia siitä voisi saada irti", kertoo Tutkivan teatterityön keskuksen johtaja Mika Lehtinen.
Teattereilla itsellään ei ole resursseja esitysten taltiointiin. Lehtisen mukaan esitykset menevät nyt vähän hukkaan.
"Onhan se häpeä, ettei teatteria taltioida Suomessa säännönmukaisesti. Esimerkiksi joku ohjausryhmä voisi valita viisi taltioitavaa esitystä vuosittain", ehdottaa Lehtinen.
Tähän asti taltioitavat esitykset on valittu projektin johtoryhmässä, jonka muodostavat Kannisen lisäksi teatteriohjaaja Mikko Roiha, media-, elokuva- ja televisiotutkimuksen sekä naistutkimuksen dosentti Anu Koivunen ja elokuvaohjaaja Zaida Bergroth.
Projektiryhmä haravoi
koko teatterikenttää
Tutkivan teatterityön keskus toimii Tampereen yliopiston alaisena. Onko Pohjois-Suomi etäällä vai voiko myös joku pohjoisen esitys päätyä telkkariin?
"Digitaalisessa maailmassa välimatkat eivät ole kysymys. Tutkijaryhmässämme Mikko Roiha on semmoinen ihminen, joka katsoo melkein kaikki Suomen teatteriesitykset", väläyttää Mikko Kanninen.
Kyse ei ole niinkään paikasta kuin taiteellisesta muodosta, sisällöstä ja innovaatioista.
"Otetaan vaikka Kajaani. Kautta historian siellä on ollut esityksiä, jotka ovat kiinnostaneet koko Suomea. Enkä puhu pelkästään Kristian Smedsistä."
"Sama juttu Oulussa. On ollut semmoisia kausia, että Ouluun on matkustettu ympäri maata katsomaan teatteria. Kysymys on siitä, onko esityksessä jotain semmoista, joka ylittää maakunnallisuuden. Ja tämä koskee ihan yhtä hyvin Helsinkiä kuin Oulua."
Voiko teatteri
solahtaa kännykkään?
Teatteri mediana -projektin kotisivuilla toivotetaan Televisioteatteri takaisin. Se tarkoittaa kuitenkin uutta teatterimuotoa.
"Analogiaksi voisi ottaa tanssivideot. Miksei voisi olisi myös teatterivideoita? Me tutkimme, mikä on ero televisio-ohjelman, elokuvan ja teatterivideon välillä. Laji täytyy representoida", Kanninen huomauttaa.
Voisiko digiteatteria katsoa myös screeniltä niin kuin jääkiekko-otteluita kapakoissa tai valkokankaalta niin kuin Metropolitan-oopperan suoria tv-lähetyksiä elokuvateattereissa?
Voiko teatteri tulla myös kännykkään?
"Kaikki digitaalinen media on meillä tutkimuksen alla. Kysymys on vain siitä, mihin keskitymme. Koska Tampereen yliopisto tai YLE eivät rahoita tutkimustamme massiivisesti, meidän täytyy edetä projekti kerrallaan. Täytyy vaan visioida eteenpäin", sanoo Kanninen.
Englannissa Theatre Digital Base on jo koekäytössä.
"Olisi suuren hankkeen arvoista pelastaa Suomen teatterihistoriaa eteenpäin", haastaa Mika Lehtinen.