Oulun ylioppilasteatterin Neitoperho Valvenäyttämöllä (entinen
Nukun pieni sali) perjantaina 14.3.,
lauantaina 15.3., tiistaina 18.3. ja
keskiviikkona 19.3. kello 19.
Jalkapallo-ottelun sanotaan olevan parhaimmillaan suurta draamaa. Vastaavasti teatteri liikuttaa muutenkin kuin draaman tasolla, ainakin näyttelijää.
"Näytteleminen on yllättävän fyysistä. Siinä pitää keskittyä ja hallita oma kroppansa. Minulla oli ensi-illan jälkeen paita ihan märkä, ihan kuin olisin pelannut jalkapallopelin", Risto Härkönen toteaa.
"Eikä se johtunut siitä, että salissa olisi ollut niin kuuma, vaan yksinkertaisesti liikun niin paljon näytelmän aikana."
Oulun Ylioppilasteatterin uutuusnäytelmän Neitoperhon toista pääosaa esittävän Härkösen vertaus ei ole kovin kaukaa haettu. Hänestä kun olisi ihan hyvin voinut tulla ammattijalkapalloilija.
Härkönen kuului OTP:n huippulahjakkaaseen vuonna 1978 syntyneiden ikäluokkaan, joka muun muassa nappasi pronssia maailman suurimpiin ja arvostetuimpiin junioriturnauksiin lukeutuvasta Göteborgin Gothia Cupista. Turnauksessa kaatui muun muassa FC Barcelonan juniorijoukkue.
Joukkueen tiivis yhteiselo huipentui B-juniorien Suomen mestaruuteen. Pian sen jälkeen porukka hajosi, sillä tuohon aikaan Oulussa ei ollut edustusjoukkuetta, jossa pelaajat olisivat voineet kehittyä.
Monet lahjakkuuksista lopettivat. Muutamat, kuten Janne Hietanen ja Markus Heikkinen, lähtivät tekemään uraa muualle. Härkönen jatkoi Tervareissa kakkosdivariin asti.
Härkösestä ei kuitenkaan tullut jalkapalloilijaa vaan erityisopettaja. 15 vuotta jalkapalloa sai riittää.
"Nykyään suhteeni jalkapalloon on se, että sitä tulee katsottua enemmän televisiosta kuin itse pelattua. Talvella olen käynyt pelaamassa muutaman kerran ihan kuntoilumielessä. Pitkän tauon jälkeen huomaa sen, että pää haluaisi mennä mutta jalat eivät pysy perässä", Härkönen kertoo.
"Kiva lajihan se on edelleen."
Teatterista Härkönen kiinnostui jo opiskeluaikanaan. Kertaalleen hän jopa täytti hakemuksen Tampereen yliopiston näyttelijäntyön laitokselle, mutta paperit jäivät lopulta lähettämättä.
Teatterikärpäsen purema ei kuitenkaan tuntunut parantuvan, niinpä Härkönen lyöttäytyi Oulun Ylioppilasteatteriin syksyllä 2005. Varsinaiseksi aktiiviksi häntä ei voi sanoa, lauantaina ensi-iltansa saanut Neitoperho vasta miehen toinen näytelmä.
"Shakespearen tekstiin perustuva Oulun kauppias oli niin iso projekti, että se vei mehuja ja söi vapaa-aikaa. Siinä oli melkein 20 näyttelijää, ja siihen lavastajat, puvustajat, ohjaajat ja muut päälle", Härkönen sanoo.
"Neitoperhossa taas on vain kaksi näyttelijää. Se on noin tunnin mittainen juttu, ja olen melkein koko ajan lavalla. Se on haaste. Meissä jokaisessa asuu pieni narsisti. Sekin antaa jotakin, kun pääsee pääosaan."
Tällä hetkellä Härköselle riittää, että näytteleminen on hauskanpitoa ja harrastus. Hän toki haluaa kehittää itseään ja etsiä rajojaan, mutta mihinkään teatterikouluun hän ei ole ajatellut pyrkiä.
"Mutta eihän sitä voi koskaan tietää. Kyllähän Teatterikorkeakouluunkin hakee vanhempiakin kuin vasta lukiosta päässeitä. Muistaakseni VesaVierikkokin haki sinne vasta lähes kolmikymppisenä", Härkönen sanoo.
"Ja onhan niitä sellaisiakin näyttelijöitä, jotka eivät ole käyneet teatterikouluja. Esimerkiksi Aki Kaurismäen elokuvista tuttu Markku Peltola, ja suurista tähdistä Jodie Foster."
Ylioppilasteatteri on avannut Härköselle myös muita ovia. Sitä kautta hän on saanut naamansa myös tv-mainokseen.