Essee: Venäjä on kuin myrk­kys­kor­pio­ni, joka ei voi luon­teel­leen mitään

Päätoimittajan kolumni: Kou­lu­jen le­vot­to­muus kertoo siitä, että ai­kui­set eivät ole kan­ta­neet vas­tuu­taan

Koti: Ou­lu­lai­set Mat­lee­na ja Jori Haa­pa­lai­nen ra­ken­si­vat unel­mien­sa kodin lu­moa­viin mai­se­miin Jää­lin­jär­ven ran­nal­le

Teat­te­ri hul­mah­te­li aa­tok­siin

Näyttelijä Risto Tuorila sai lauantaina Oulun kaupungin tämän vuoden kulttuuritunnustuspalkinnon, 5 000 euroa. Perusteluna on pitkäaikainen ja ansiokas työ Oulun kaupunginteatterissa.

Oulun oma poika. Yksi Risto Tuorilan palkitsemisperusteista oli Oulu-uskollisuus. Tässä Tuorila (vas.) Oulun kaupunginteatterin uutena näyttelijänä teatterinjohtaja Markus Packalénin edessä elokuussa 1981. Muut uudet ovat Liisa Toivonen, Markku Maksimaa ja Hannu Pelkonen.
Oulun oma poika. Yksi Risto Tuorilan palkitsemisperusteista oli Oulu-uskollisuus. Tässä Tuorila (vas.) Oulun kaupunginteatterin uutena näyttelijänä teatterinjohtaja Markus Packalénin edessä elokuussa 1981. Muut uudet ovat Liisa Toivonen, Markku Maksimaa ja Hannu Pelkonen.
Kuva: Kalevan arkisto

Näyttelijä Risto Tuorila sai lauantaina Oulun kaupungin tämän vuoden kulttuuritunnustuspalkinnon, 5 000 euroa. Perusteluna on pitkäaikainen ja ansiokas työ Oulun kaupunginteatterissa.

"Oululaisen teatteriyleisön lisäksi Tuorilan näyttelijäntaidoista ovat päässeet nauttimaan muutkin suomalaiset television ja elokuvien välityksellä", toteaa palkinnon myöntänyt kulttuurilautakunta.

Tuorila on tehnyt 35 vuoden aikana yli sata teatteriroolia ja yhteensä noin 40 tv- ja elokuvaroolia. Oulun kaupunginteatterissa hän on viihtynyt 23 vuotta.

Osin palkinto tulikin Tuorilalle juuri uskollisuudesta Oululle, vaikka lahjakasta näyttelijää on kosittu muuallekin, totesi kulttuurilautakunnan puheenjohtaja Veikko Ervasti.

"Miksi minä, siinäpä kysymys. Ollako vai eikö olla? Teatteri on joukkuetyötä", kiitti Tuorila palkitsijoita Hamletin mietteitä mukaillen.



Tuntematon avasi tiet


Teatterin työvoima on hyvin liikkuvaista. Risto Tuorila sen sijaan on ollut kiinnityksellä Oulussa vuodesta 1981. Mikä on pitänyt näin pitkään paikallaan?

"Minähän olen avojalakanen oululainen. Täällä on mulla suvut, kun vaimokin on periaatteessa Oulusta kotoisin. Työ on maittanut täällä. Se on ollut rikasta. Teatterissa on haettu uutta koko ajan eri johtajakausina. Oulu on mielekäs paikka teatterinkin puolesta."

Tuorilan puoliso Maija Tuorila työskentelee Oulun kaupunginteatterissa lavastajana.

Risto Tuorila on luonut uraa yhtä aikaa teatterin, television ja elokuvan puolella. Se on harvinaista, kun on kyse kaukana kehä kolmosen ulkopuolella asuvasta näyttelijästä. Elokuva ei ole kuitenkaan vienyt miestä Oulusta kokonaan pois, vaikka se onkin taitavasti houkutellut.

"Elokuvatyö on kiinnostanut kovastikin. Mielelläni olen kulkenut. En tiedä, onko se teatterityön vastapainoa. Kyllä se tavallaan tietysti samaa työtäkin on, vaikka elokuvassa rooleja lähestytään aika eri lailla. Se voi olla niin, että kun menee kuvauspaikalle, vasta sitten ohjaajan kanssa jutellaan, mitä tässä oikeastaan ajetaan takaa. Se on semmoista nopeata ohjaajan ja näyttelijän välistä yhteistyötä. Monesti henkilökuvat syntyvät itse asiassa perimmiltään kuvaustilanteessa. Elokuvassa on mukavaa, että työ on tehty kun se on tehty."

Mitä roolia ajattelet erityisellä lämmöllä?

"Kyllähän se kulminaatio oli Tuntemattoman Koskela. Ehdin tehdä muutamia tv-näytelmiä jo Helsingissä ollessani, mutta Tuntemattomasta alkoi kysyntä, tiet aukenivat. Täältähän minä ramppasin kuvauksissa Oulusta käsin virkavapaalta ja vuorotteluvapaalta ja työlomalta, ei se muuten olisi mahdollista varsinkaan näitä tv-sarjoja tehdä."



Pakko päästä teatteriin


Työmies Kaarlo Tuorilan ja Frederika Hautalan poika päätyi teatteriin omasta halustaan ja tavoitteellisesti.

"Jo oppikouluaikana hakeuduin Lyseon koulunäytelmäpiiriin. Se sieltä silloin tällöin hulmahteli aatoksiin tuo teatteri, ja sitten varsinaisesti armeijan käytyä se vain odotti siinä: pakko päästä teatteriin. Sitten hakeuduin Oulun Työväen Näyttämölle kahtena talvena, ja siitähän se matka ammattiin alkoi. Menin Lappeenrantaan harjoittelijanäyttelijäksi ja sen jälkeen vasta kävin teatterikoulun."

Mirjam Lankilan kokoamassa ja kirjoittamassa Oulun Työväen Näyttämön historiikissa Risto Tuorila mainitaan keväällä 1969 Lapualaisoopperan kohdalla: "Lapualaisooppera oli piristävä kohahdus oululaisessa teatteriohjelmistossa. (...)Risto Tuori(la) Vihtori Kosolana vaikutti liian nuorelta, mutta tulkinta (oli) paikallaan."

Monet nimekkäät näyttelijät ovat aloittaneet uransa joulunäytelmissä tonttuina, pupujusseina tai itämaan tietäjinä. Mikä oli roolisi Lyseon esityksessä?

"Minäpä en kerta kaikkiaan muista näytelmää enkä siitä jutusta oikeastaan paljon mitään. Muistan vain, että se oli joulunäytelmä. Koko koulu oli juhlasalissa. Se oli jotakin hulvatonta komediaa."



Argentiinalaista tangoa


Suomen teatterit ja teatterintekijät -henkilöhakemistoissa Tuorila mainitsee harrastuksekseen penkkiurheilun. Kun vuodet kuluvat, sitä charmantimmaksi muuttuvat hakemiston kuvat. Samalla penkkiurheilun paikan ottaa purjehdus.

Tuorila on pongattu myös argentiinalaisen tangon konsertista pyörähtelemässä komea leveälierinen hattu päässään. Onko purjehtijalla salainen intohimoinen suhde argentiinalaiseen tangoon?

"Ai se oli se Laitalan Jussin konsertti. Se oli ensimmäinen ja viimeinen kerta kun olen intohimoisesti tanssinut argentiinalaista tangoa."

Laitalan Jussi on Risto Tuorilan hyvä ystävä, Kansallisteatterin näyttelijä Juhani Laitala, joka on hurahtanut argentiinalaiseen tangoon, erityisesti säveltäjä, laulaja ja sanoittaja Carlos Gardeliin.

Tuorila ja Laitala aloittivat Oulun Työväen Näyttämöllä yhtä aikaa 1960-luvulla.

Oulun-konsertin jälkeen Tuorila lahjoitti ystävälleen hienon stetsonin näköisen hattunsa. Se oli semmoinen pieni episodi, jota ei nyt uskoisi jos ei olisi nähnyt, sillä Tuorila paljastuu julkisuutta vältteleväksi julkisuuden henkilöksi.

"No nyt tämä menee pitkäksi haastatteluksi. Olen systemaattisesti sanonut joka suuntaan, etten anna haastatteluja. Kun sen päätökseni joskus tein, se on pitänyt. Mutta kyllä kai minun nyt täytyi. Tämä meni kyllä överiksi. Lyhennä, lyhennä ", kehottaa vaatimaton taiteilija.