Onko lilaa Faunaa? Club Teatrian tiloissa lauantaina kajahtanut kysymys sai ensimmäistä kertaa antiikkimessuilla vierailevan ymmälleen. Mitä ihmeen Faunaa? Täytyisikö sitä opetella kokonaan omanlainen messukieli ymmärtääkseen, mistä täällä oikein puhutaan?
Messujen järjestäjä Marjut Partala Premaxista paikkasi sivistyksessä olevan Faunan kokoisen aukon kertoen sen olevan Oiva Toikan suunnittelema lasisarja, jossa on eläinten kuvia. Vaikka Partalan Mardessa-kojulta ei Faunaa lilana löytynyt, olisi sitä kyllä ollut tarjolla muun värisenä.
"Toikalta on myös Flora-sarja, jossa on kukkia", Partala opasti ummikkoa antiikin ja keräilyn saloihin. Järjestäjän mukaan monet messukävijöistä ovat paremmin asiantuntevia, seuraavat tiiviisti sisustusohjelmia ja internetiä tietäen, mikä on laatutavaraa ja mikä ei.
Tänään jatkuvilla messuilla vajaan sadan näytteilleasettajan pöydät notkuvat antiikki-, keräily-, sisustus- ja taide-esineitä, äänilevyjä ja vanhoja kirjoja. Hinnat vaihtelevat yhdestä eurosta useisiin tuhansiin euroihin.
"Osa luulee, että antiikki on kallista. Ei se välttämättä ole niin", Partala selitti. Hetkeä myöhemmin väitteen todisti Tuula Puolakka, joka haaveili isosta nallesta.
"Se maksaa varmasti lähemmäs sata euroa", hän arvioi. Vaikka Partala oikoi käsityksen sanoen hinnaksi 30 euroa, tyytyi Puolakka katselemaan mieleisiään kauniita tavaroita.
Oululainen Maija Jaako oli myymässä messuilla liikoja tavaroitaan. Hän on muuttamassa selvästi pienempään kotiin, joten kaappeihin kertyneistä turhista esineistä on luovuttava. Jaako on keskittynyt keräilyssään vanhaan lasiin ja hän opasti konkarin tietotaidolla lasiostoksille.
"Jos reunassa on pieni pykälä tietää, että se on tusinatavaraa", hän selitti. "Laatutavara on usein myös painavampaa."
TorniolainenAnja Kangasniemi puolestaan kehotti tarkkailemaan laadun lisäksi hintaa. Selitys pikkiriikkiselle 69 euron hintaiselle posliiniketulle löytyy pohjasta. Sieltä löytyy Arabian leima. Kyseessä on siis Raili Eerolan suunnittelema figuuri.
Kangasniemen oma pöydän tarjonta oli pitkälti juuri Arabian käsialaa. Kymmenien vuosien haalimisen jälkeen osa naisen rakkaista astioista saa nyt lähteä olosuhteiden pakosta. Keräilysydämelle se ei ole helppoa.
"Luopuminen tuntuu haikealta."