Oulu Kaupunginteatteri on jo kertaalleen vetänyt läpi tämän syksyn suuren näyttämön ainoan ohjelmistonsa "Milanon ihmeen". Torstaina järjestettiin omaisten ennakkonäytös. Perinteisesti tuossa näytöksessä vielä annetaan anteeksi mahdolliset töppäykset, mutta ensimmäiset maksavat asiakkaat tulevat Teatriaan tänä iltana.
Kyse on lauantaisen ensi-illan ennakkonäytöksestä, johon lippuja on myyty tavallista edullisemmin. Tämän illan teatterivieraiden ei vielä kannata nurista, jos oikea portti tai ovi ei löydykään aivan heti. Kyse on myös yleisöllä tehtävästä kenraaliharjoituksesta. Löytävätkö katsojat Limingantullin Teatrialle? Miten palvelut toimivat tosi tilanteessa? Säästölippu on aina säästölippu.
Torstaina ei oikein jaksa uskoa, että kaupunginteatterin ensimmäinen koitos evakkoretkellä on ihan huulilla. Kaikki näyttää olevan hujanhajan. Limingantiellä ei näy minkäänlaista opastetta. Kaupunginteatterista on olemassa vahva ennakkotieto, että siellä se on jossakin entisellä Atrian makkaratehtaalla Härkätiellä.
Rohkeasti portista sisään ja ensimmäinen A4:n kokoinen opastelappunen näkyy olevan yhden teollisuusrakennuksen seinässä. Havainto vaati tarkkuutta, sillä samalla alueella toimii kolmisenkymmentä yritystä, joiden viitoitus on vetävämpi.
Perjantaina ja viimeistään lauantaina kaiken pitäisi olla toisin. Limingantien ja Härkätien risteyksestä tulevat opasteet teatteriin niin pääovelle kuin pysäköintipaikoille. Jo kauempaa saavuttaessa Limingantien varressa on ennakoivia opasteita. Ainakin pitäisi olla. Opastuksessa on ollut mutkia, jotka viimein saatiin teknisessä lautakunnassa oiottua viime viikolla. Pysäköintipaikkojen P-merkitkin lojuivat vielä torstaina Teatrian lattioilla.
Myllytullin kuvataideluokkalaiset ovat kaiken lisäksi tehneet teatterille banderollit, jotka johdattavat yleisön oikeaan paikkaan pääovelle. Sisällä on jo helpompaa ja vaikeampi eksyä. Pääoven lisäksi paikallisliikenteen linja-autoilla teatteriin saapuvat pääsevät näppärästi aivan pysäkin kohdalta pujahtamaan aidan raosta Teatriaan takaovesta samaan aulaan kuin muutkin. Myös tälle reitille luvataan järjestää opasteet ennen H-hetkeä.
Sinänsä teatterin tekninen henkilöstö on vielä rauhallinen. Nopeat vaihtelut ovat työssä jokapäiväisiä. Nämä sisääntulolavasteet tarvitsee rakentaa vain kerran ja kunnolla. Teatterin väki uskoo, että opasteet ja muut yleisön oikeaan paikkaan ohjaavat laitteet ovat ajoissa kohdallaan.
Sisällä helppo kulkea
Jos on löytänyt tiensä Atrian entisen teollisuustontin syövereissä yleisölle tarkoitetulle pää- tai takaovelle, ei pitäisi olla enää eksymisvaaraa.
Teatrian sisätiloissa kulku on yksinkertaista. Noin 110 henkeä vetävälle pienelle näyttämölle, jossa "Rakkausjuttu" syttyy keskiviikkona 2. lokakuuta, opastetaan katsojat ryhmissä liki kädestä pitäen.
Pienen näyttämön yleisöpalvelutilat naulakot, wc:t ja jopa tupakkahuonekin ovat samat kuin pää- eli suuren näyttämön. Samoin ravintolapalvelut ovat yhteiset.
Suuresta lämpiöstä pienelle näyttämölle on matkaa viitisenkymmentä metriä suoraa käytävää pitkin.
Teatriaan sisälle tultaessa ensimmäisenä oikealla on lipunmyynti, vasemmalle avautuvat naulakot.
Ne ovat välittömässä yhteydessä lämpiöön ja ravintolaan, jota pyörittää Kanresta. Takki kaniin ja pyörähdys: Olet lämpiössä.
Aina tarpeelliset wc:t löytyvät lippuluukulta vasemmalle. Makkaratehtaaseen on tehty kaksi tilavaa wc:tä, yksi kummallekin sukupuolelle. Invavessa on ihan eteisessä.
Naisten wc:stä löytyy suorakutonen suljetuin ovin, kun miesten puolella on tyytyminen nelitahtiin, jota täydentää kuuden pisuaarin venttiilikoneisto.
Käsienpesualtaita ja peilejä on yhtä komeasti eli kuusi rinnan niin naisten kuin miesten osastoissa.
"Milanon ihmeessä" katsoja ei voi eksyä lämpiöstä mihinkään, sillä suuren musiikkinäytelmän prologi on lämpiössä. Se kestää vartin, jonka jälkeen näyttelijät johdattavat katsojat noin 450 hengen katsomoon.
Katsomon kaiteet käväisivät pelastusviranomaiset tutkimassa vasta keskiviikkona.
Puutteita oli, pinnoitusten välit olivat liian suuret, joten teatterin tekninen henkilöstö joutui torstaina asentamaan kaiteisiin vielä suojapleksit.
Numeroituja istumapaikkoja Teatriassa ei ole mutta pari kolme alinta penkkiriviä edessä on varattu huonojalkaisille ja iäkkäille ihmisille.
Hieno tilaisuus bongata takapenkistä kaupungin ikäihmiset, joten "minä minä" -mielessä ei kannata ahnehtia ihan eteen. Juttu kiertää helposti: "Sekin oli jo..." - siispä reilusti yritystä yläkertaan ja täytetään sitten oikein.
Oikeastaan Teatriassa kaupunginteatterilla on niin mahtavat tilat, joten eiköhän muuteta Vänmanninsaaren teatterirakennus areenaksi.