Haukipudas "Pitäähän se uusi kauppa katsastamassa käydä", perustelevat Katriina Vehkaperä ja Maire Alakiuttu vartoiluaan Haukiputaan kirkonkylän keskustassa torstaina hieman ennen aamuyhdeksää. Tilitoimistoa pitävät yrittäjät olisivat normaalisti näihin aikoihin jo työpaikallaan.
Normaalitapauksessa vartoilukohde, itse kauppakin, olisi tähän aikaan auki - arkiaamuisin jo seitsemästä lähtien.
Ennen aamukahdeksaa
Vehkaperä ja Alakiuttu eivät ole suinkaan ainoita, jotka ovat tulleet entisen Haukitorin eteen odottamaan halpakauppa Cassan avautumista. Esimerkiksi 12-vuotiaat Jori Heikkinen ja Aleksi Vähätaini ovat liki liimautuneet myymälän ulko-oveen. "Vähän karkkia olis tarkotus käydä ostamassa", pojat paljastavat. "Ehditään ihan hyvin, kun koulu alkaa vasta kymmeneltä."
Aivan ensimmäisiä torstaina kaupan kulmille saapuneita on kirkonkyläläinen Arja Koppelo. "Kun missään ei ollut mainintaa, monelta tämä avaa tänään, niin tulin jo puoli kahdeksaksi", hän puuskahtaa ja jatkaa tulleensa nimenomaan imuriostoksille. "Sen saisi alle 30 eurolla, mutta nyt pitää ottaa selville, millainen suodatinsysteemi siinä on."
"Ei tässä taideta heti mitään ihmeempiä ostella. Tarkoituksena olisi käydä katsomassa, millaiset valikoimat kaupassa on ja palata paremmalla ajalla sitten töitten jälkeen", Vehkaperä kertoo. Alakiuttu käy varmuuden vuoksi hakemassa kantoapua ostoskärrykatoksesta.
Halpaa jauhelihaa
Kauppa aukeaa ajallaan, ja asiakkaat alkavat vyöryä sisään. Pienen päänpyörityksen Koppelo äkkää imurilaatikot. "Nyt pitäisi vain löytää joku ihminen, joka tietää näistä enemmän!"
Ensimmäinen vastaantuleva kaupan henkilökuntaan kuuluvalta näyttävä mies kiistää tietävänsä "näistä imureista juuri mitään", mutta ryhtyy Koppelon kaverina avaamaan laatikkoa tutkiakseen sen sisällön. Hetken päästä Koppelo työntää imurikärryä kohti kassoja.
Kassoille suunnistavat myös Heikkinen ja Vähätaini. Eväikseen pojat ovat löytäneet muun muassa pillimehua, suklaata ja sipsejä.
Vaikka Maire Alakiutulla ja Katriina Vehkaperällä ei ole aikomusta ostaa "mitään erityistä", kaksikon ostoskärry alkaa täyttyä varsin vikkelästi. Kumpainenkin päättää ottaa lämpöhaalarit, vaikka vaate oli aluksi vain Alakiutun listalla. Cd-radionauhuri työpaikalle. Sauvasekoitin. "Tämä on kyllä silkka heräteostos, kun näin halvalla saa", Alakiuttu naurahtaa pikasekoittimelle.
Neulepaita. Juustoa. Appelsiinitäysmehua. Appelsiineja. Nakkipaketti. Sikanautajauhelihaa. Alakiuttu pyörittelee käsissään myös savukirjolohipakettia, mutta se jää tällä erää ostamatta.
"Esimerkiksi jauheliha on kyllä halpaa, mutta valmiit ruuat eivät välttämättä sen huokeampia kuin muissakaan kaupoissa", Vehkaperä huomauttaa eineshyllyjä hetken tutkailtuaan.
Kierros jatkuu. Neljän ruukun satsi saint paulioita kummallekin. Suklaata. "Hetkinen, missäs sitä tarjoussuklaata nyt onkaan?" Vehkaperä ihmettelee ja syystä: hyllynreunojen hintalaput eivät välttämättä ole osuneet oikeille paikoilleen - jos niitä kaikkia edes on ennätetty laittaa nähtäville.
Läpysköille ei käyttöä
Kassalla kaikki kanta-asiakaskortteihin työlästyneet voivat huoahtaa helpotuksesta. Täällä ei tarvitse kaivaa esiin ensimmäistäkään plussa- tai bonusläpyskää. "Se ei haittaa", naiset tuumivat.
Kassan läpi päästyään kaksikko myöntää, että kaupan katsastus kannatti, vaikka jonkin verran tuli heräteostoihinkin sorruttua. Vehkaperä sai kulumaan 52,55 euroa ja Alakiuttu 99,89 euroa. "Ei paha, sillä se haalari maksoi vähän alle 40 euroa", Vehkaperä kommentoi. "Ja osa tavarasta on menossa työpaikalle", Alakiuttu jatkaa
Molemmat naiset arvioivat, että kaupassa tulee ainakin silloin tällöin käytyä.
"Jos halpaa onkin, harmittaa kuitenkin palvelevien ruokakauppojen häviäminen. Siis sellaisten, joissa olisi kunnon liha- ja kalatiskit", Vehkaperä miettii.
Haukiputaan halpakauppavalikoima on laajentumassa edelleen. Kivenheiton päässä Cassasta möyritään jo maata Lidlin rakentamiseksi.