Metsähallitus inventoi parhaillaan Röytän saaren muinaismuistoja yhteistyössä Oulun yliopiston kanssa. Suojelun ja hoidon tarpeessa ovat ainakin 1930-luvulla sisäsaareen rakennetut aallonmurtajat, jotka suojasivat saaren itäpuolen lastaustoimintaa avomeren aalloilta.
"Päälle ja ympärille kasvaneet puut eivät ole vielä särkeneet niiden rakenteita, joten ne ovat pelastettavissa.", kenttätöitä johtava arkeologian opiskelija Ville Laurila kertoo.
Aallonmurtajien lisäksi Laurila listaa merkittävien kohteiden joukkoon kivenottopaikat, joista murtajiin on kaivettu materiaalia, sekä itärannan puomikivet. Inventointiraporttiin päätyy myös piikiven kirjoma rantakivikko, johon rahtilaivat ovat purkaneet kotisatamasta painoksi kerätyt kivet.
Piikivi tulee
Euroopasta
"Piikiveä ei ole Suomen luonnossa, mutta se on hyvin yleistä Keski-Euroopassa. Samalla tavoin suomalaista kiviainesta löytyy Euroopan satamista", Laurila kertoo.
Kohteet kartoitetaan ja arvotetaan yhteistyössä Museoviraston ja Maakuntamuseon kanssa, ja niiden hoitotarve määritetään.
Natura-alueeseen kuuluvan Röytän saaren aarteista näkyvimpiä ovat vanhat luotsien ja lastaajien rakennukset Lastaaja ja Luotsila, joita Metsähallitus vaalii huolellisesti.
Avataan ikkunoita historiaan
Metsähallituksen Pohjanmaan luontopalveluiden aluepäällikkö Jouni Aarnio elätteli ennen inventointia toiveita, että saaresta olisi löydetty merkkejä myös siellä keskiajalla oleskelleiden lohenpyytäjien väliaikaisista asumuksista.
Saari on kuitenkin vuosien saatossa muun muassa ruoppauksen vuoksi kokenut niin suuria mullistuksia, että merkit keskiajasta ovat hautautuneet.
"Lastaus- ja luotsitoiminta leimaa saarta niin voimakkaasti, että mielestäni voitaisiin esittää suojeltavaksi näitä siihen liittyviä piirteitä, vaikka ne ovatkin suhteellisen nuoria", Aarnio pohtii. "Kyltittämällä nämä kohteet saataisiin avattua saarella kävijöille ikkunoita Röytän historiaan", hän jatkaa.
Ruijanesikko hyötyisi laiduntamisesta
Röytästä nyt kerätyllä tiedolla voidaan täydentää saaren kiertävän luontopolun tietotauluja. Saarella käy vuosittain 4 000 veneilevää vierasta, vaikka saareen ei ole vakituista kulkuyhteyttä.
Metsähallitus alkoi viime kesänä järjestelmällisesti inventoida muinaisjäännöksiä ja rakennusperintöä suojelualueillaan.
Yleensä avarilla laidunmailla viihtyvät tuoksusimakki, ahomansikka ja kissankello kertovat siitä, että joskus Röytässä on laiduntanut lehmiä ja lampaita, ehkä sikojakin.
Nyt saarella pyritäänkin yhtä aikaa muinaismuistojen kanssa suojelemaan saaren omaleimaista perinnebiotooppia.
Rantaniityillä viihtyy valtakunnallisestikin uhanalainen ruijanesikko, jonka kasvupaikkoja uhkaa erityisesti jykeväkasvuinen järviruoko eli ryti. Röytän itärannalla kasvaa toinen uhanalainen kasvi, polvenkorkuisessa vedessä viihtyvä upossarpio.
"Laiduntaminen antaisi tilaa ruijanesikolle. Kiireellisintä on Röytän itärannan rantaniittyjen suojelu ja perinnebiotooppien hoito niillä", Metsähallituksen suojelubiologi Päivi Virnes määrittelee. Viereisen Satakarin saaren perinnebiotooppia hoitavat lampaat nyt jo neljättä kesää.