Sijoitusklubi WinCapita oli alusta lähtien täyttä huijausta. Sitä pidetään Suomen historian suurimpana sijoitushuijauksena.
Hovioikeuden mukaan WinCapitan ei alun alkaenkaan ollut tarkoitus tehdä sitä, mitä markkinoinnissa luvattiin: ei harjoittaa voitollista vedonlyöntiä eikä valuuttakauppaa omilla tai jäsentensä rahoilla.
Se toimi niin kuin pyramidihuijaukseksi kutsutussa rikoksessa toimitaan: kerätään rahaa siihen mukaan höynäytetyiltä ihmisiltä ja jaetaan siitä siivuja alullepanijoille ja myöhemmin mukaan tulleille.
Näin WinCapitassakin saatiin näyttämään siltä, että sijoitukset tuottavat. Tosiasiassa ne tuottivat joillekin jotakin vain siihen saakka, kun uusia ihmisiä saatiin sidottua rinkiin. Jotkut loppupäässä mukaan tulleet jäivät nuolemaan näppejään ja ilman luvattuja tuottoja. Oikeuden mukaan kysymys ei ollut todellisesta sijoitustoiminnasta.
Hovioikeus tuomitsi WinCapitan johtohenkilön Hannu Kailajärven yhteensä viiden vuoden vankeuteen törkeästä petoksesta ja rahankeräysrikoksesta. Kuvaavaa on, että törkeästä petoksesta langetettu tuomio on rangaistusasteikon maksimituomio.
Kailajärven kakku kasvoi vuodella käräjäoikeuden vuoden 2011 joulukuussa langettamasta vankeustuomiosta, koska hänen katsottiin tehneen myös rahankeräysrikoksen. Niin ikään korotettiin hänen entisen naisystävänsä ehdollista tuomiota avunannosta rikoksiin.
WinCapita oli taitavasti tehty rakennelma, jolla onnistuttiin nyhtämään rahaa 10 000 suomalaiselta vuosina 2003–2008. Jutun esitutkinta alkoi vuonna 2008, jolloin myös ulkomaille paennut Kailajärvi etsintäkuulutettiin. Vuoden lopulla hänet saatiin kiinni Etelä-Ruotsissa ja vangittiin.
Sijoitusten kokonaissumma kohosi peräti 100 miljoonaan euroon. Hieman yli pari tuhatta sijoittajaa sai takaisin rahaa enemmän kuin oli siihen pannut. Lopuille lankesi maksajan osa.
Hovioikeuden päätös laukaisee oikeudenkäyntisuman. Oikeutta käydään monella rintamalla. Valtio perää rikoshyötyä ja jotkut sijoittajat tappioitaan.
Osa sijoittajista uskoi, jotkut ehkä vieläkin, että kysymys olisi ollut oikeasta sijoitustoiminnasta. Koko rakennelma tehtiin monimutkaiseksi sillä tarkoituksella, etteivät ihmiset tosiasiassa ymmärtäisi sen oikeaa luonnetta.
Sijoitushuijaus perustui sekä ihmisten hyväuskoisuuteen että ahneuteen. Sijoituksia markkinoitiin tuttavalta toiselle -periaatteella lupaamalla suunnattomia voittoja.
WinCapita-sijoitushuijaus on kouluesimerkki siitä, kuinka hälytyskellojen pitäisi soida aina kun on luvassa helppoa rahaa. Jos sijoituksen sisältöä ei ymmärrä, varminta on olla sijoittamatta.
Tämä on kelvollinen ohje kaikkeen sijoitustoimintaan, myös lailliseen. Jokaisen oikeus on tietää sijoituksensa todellinen sisältö ja etenkin siihen liittyvät riskit, jotka usein häivytetään suurten lupausten
alle.