Sirpa Hjort on periaatteen naisia. "Jokkis on jokkista", hän sanoo. "Ei se saa olla liian ammattimaista tai vakavaa. Minulle se on pelkkä harrastus."
Kiiminkiläinen Hjort, 32, on jokamiesluokan hallitseva naisten Suomen mestari. Mestaruutensa hän ajoi "tonnin autolla", ja sellaisella hän aikoo viikonvaihteessa puolustaa titteliään. Karstulan radalle Hjort ampaisee Fiat 133:n ratissa.
"Vuosimallista ei ole aavistustakaan. Se on sellainen kyläkilpailutason auto."
Periaatteessa kaikki jokamiesluokan autot ovat tonnin autoja, jokainen menopeli kun pitää myydä kisan jälkeen 1150 eurolla, jos halukkaita ostajia vain on. Käytännössä aika monen lähtöviivalla möyryävän kilpurin peltien alta löytyy uusia osia useamman tuhannen euron edestä.
Hjort ei ole halunnut lähteä kilpavarusteluun mukaan.
"Ei sitä kehtaa rahojaan sellaiseen laittaa. Tonnin kärryllä on kiva kipata isolla rahalla viriteltyjä autoja. Se onnistuu, jos osaa ajaa", Hjort hymähtää.
Isän tyttö
Sirpa Hjort on huono kehtaamaan muutenkin. Viime vuoden kesä- ja talvimestarilla ei ole ensimmäistäkään sponsoria.
"En minä osaa lähteä itseäni kehumaan. Pitäisi varmaan hommata manageri", Hjort naurahtaa.
Aivan omaan piikkiin mestari ei kuitenkaan kisoja kierrä. Isän (Eero Saarikoski) ammattitaidolle ja lompakolle on ollut kovasti käyttöä viimeisen parinkymmenen vuoden aikana.
Tyttären ja isän yhteistyö alkoi 1980-luvun puolivälissä karting-harrastuksesta. Kymmenkunta vuotta sitten luokka vaihtui jokamieheksi, mutta työnjako säilyi entisellään.
"Isä laittelee autoni kuntoon. Minä vain ajan", Hjort sanoo.
"En ymmärrä tekniikasta mitään, eikä se puoli kiinnostakaan. Sen tietysti osaan kertoa, miten auto käyttäytyy."
Yhteistyö on toiminut mainiosti, kun kumpikin on saanut tehdä sitä, mistä tykkää. Voitot ja tappiot on otettu vastaan tiiminä.
"Viime kesän Suomen mestaruus taisi olla isälle isompi juttu kuin minulle itselleni."
Äiti ratissa
Kolmantena lenkkinä Hjortin tiimissä on avomies Juha-Pekka Pellikka, jokkiskuski hänkin.
"Hän hommasi Haukiputaalta vanhan linja-auton, josta laittelee meille ensi kesäksi kuljetusautoa, sellaista motorhomea."
Toistaiseksi perheen ykköskuljettajan titteli on Hjortilla. Ainakin Saarikosken pajalla Karjasillalla autoja viritellään Hjortin käteen sopiviksi.
Pariskunnan kuusivuotias tytär Milla on toistaiseksi pysytellyt katsomossa tai mummonsa hoivissa. Hänelle äidin harrastus ei ole ainakaan toistaiseksi ollut kummastelun arvoinen asia. Kovin paljon harrastustaan ei ole hämmästellyt Hjort itsekään, vaikka kilpaa ajaminen ei olekaan naisille sieltä aivan perinteisimmästä päästä.
"Voisihan sitä aikuinen nainen tietysti jotakin muutakin tehdä", Hjort myöntää.
Asiassa on kuitenkin yksi iso mutta: vauhdin hurma. Hjort menetti sydämensä vauhdille jo pikkutyttönä.
"Serkkupojalla oli kartingauto, jota lähdettiin ihan vasiten kokeilemaan. Se oli niin mahtavaa, että minun piti saada oma."
Reissu Ikeaan
Hjortilla ei ole pulmia keksiä tekemistä pian alkavalla kesälomallaan: kisoja on buukattu käytännössä jokaiselle viikonlopulle. Jossakin välissä pitäisi tehdä kotona pihahommia ja ehtiä Ikeaan ostoksille.
"Pyttyjä ja pokaaleja on kaikki paikat täynnä. Pitää saada lisää hyllyjä", Hjort sanoo.
Mutta ei Hjort palkintojen vuoksi aja. Ne ovat koko touhussa sivuseikka.
Viikonlopun SM-kisa on Hjortille vasta toinen kisa tälle kesälle. Kevään kisat jäivät väliin, kun Hjort paranteli maaliskuun kolarin jäljiltä niskaansa ja käsiään. Talvimestaruuden puolustaminen päättyi kolarin jälkeen penkkaan katolleen.
"Tärähdys oli sen verran kova, että se vastasi hermojen kautta käsiin saakka. Vieläkään käsivoimat eivät ole entisellään."
Niin kova tärsky ei kuitenkaan ollut, että se olisi saanut Hjortin harkitsemaan ajohanskojen nostamista hattuhyllylle.
"Jos jotakin pelkoja oli, niin ne unohtuivat heti ensimmäisessä kisassa. Lähtöviivalla ei voi ajatella muuta kuin hyvää starttia."
Jokamiesluokan nuorten ja naisten SM-kisat ajetaan viikonloppuna Karstulassa.