Yksi ryhtyy parantamaan maailmaa alusta asti tietoisesti. Niin kuin Iida Kauhanen.
"Olen kannattanut reilun kaupan periaatteita jo pitkään. Mutta sitten, kun aloitin kansainväli-
sessä luokanopettajakoulutuksessa, aloin kiinnittää asioihin vielä enemmän huomiota, koska niitä käsiteltiin paljon. Tuli sellainen tunne, että voisi tehdä itsekin jotain."
Toinen ajautuu parantamaan sitä vähän kuin vahingossa, kuten Hilkka Kauhanen.
"Minulla oli oikeastaan päinvastainen näkökulma, melko maallinenkin. Tykästyin maailmankauppoihin ja niiden myymiin tavaroihin ja vasta sitä kautta siihen, mitä niiden takana on. Joten minulla se meni niin, että ensin tulivat vaatteet ja sitten vasta aatteet."
Molemmat ajattelutavat johtivat Juuttiputiikkiin, tai tarkemmin sanoen Pohjois-Suomen Pääskyihin. Yhdistys muodostuu joukosta vapaaehtoisia, joiden periaatteena on ihmisten tasa-arvon edistäminen reilua kauppaa harjoittamalla ja tasa-arvoisemman maailmankaupan puolesta kampanjoimalla.
Tämä kaikki kuulostaa ylevältä. Se ei silti ole hyväntekeväisyyttä.
"Ideana ei ole, että mennään ja annetaan ihmisille jotain ilman, että edes kysytään, mitä he tarvitsevat. Tarkoitus on tehdä olot sellaisiksi, että jokainen pystyy itse hankkimaan elantonsa", Hilkka Kauhanen sanoo.
Toisin sanoen Pääskyt käyvät kauppaa. Mutta sillä tavalla, että se on oikeudenmukaista kaikkia osapuolia kohtaan.
Maailma ei - ainakaan tässä tapauksessa - parannu niin, että istutaan piirissä pohtimassa syntyjä syviä.
"Eihän siitä tulisi mitään. Meillä on melkoinen järjestelmä pyöritettävänä", Satu Hiltunen toteaa.
Pääskyjen toiminta on pitkälti arkista työtä: putiikin pyörittämiseen liittyvää byrokratiaa, kauppakumppanitoimintaa, vapaaehtoiskoulutusta ja tiedottamista. Yhdistyksellä on palkattu toiminnanjohtaja sekä kaksi osa-aikaista myyjää. Osan ajasta kauppaa pyörittävät vapaaehtoiset.
Mistä nousee into tehdä työtä, josta ei saa mitään?
"Mitään" on väärä sana.
"Tottakai kaikesta vapaaehtoistoiminnasta saa jotain konkreettista. Tässä oppii todella paljon", Tatu Matinpuro korjaa.
Iida Kauhanen lisää, että hänelle tulee huomattavasti parempi olo jonkin hyödyllisen tekemisestä kuin siitä, että istuisi sormet ristissä. "Onhan se tietyllä tavalla narsististakin, että tuntee olevansa tärkeä."
Yhdistykseen mahtuu porukkaa laidasta laitaan, opiskelijasta Nokian insinööriin. On vegaaneja ja ei-vegaaneja. On niitä, jotka käyttävät kirppisvaatteita, ja niitä, jotka eivät.
Muiden kulutusvalintoja ei kritisoida. Vaikuttamisen pitää Pääskyjen mielestä olla tiedon levittämistä eikä saarnaamista.
"Yritän muistaa sen, että pitää pitää silmät auki. Kaikilla asioilla on ei kaksi vaan sataseitsemänkymmentä eri puolta", Iida Kauhanen sanoo.
Tieto eri puolien lukumäärästä toki lisää tuskaa. Kaupan vihannesosastolla saattaa joutua harjoittamaan tomaatti kädessä hamlet-tyyppistä pohdintaa: pitäisi suosia lähellä tuotettua, mutta toisaalta Suomessa talvella kasvattaminen vie paljon energiaa, toisaalta taas ulkomailta tuonti se vasta tuhlausta onkin...
Reilun kaupan tuotteita ostava ei tiedä, miten paljon maailma hänen yksittäisellä teollaan parantuu. Jotkut ajattelevat, että teki yksi ihminen mitä tahansa, mikään ei kuitenkaan koskaan muutu.
"Silloin, kun aloitin opiskelun, ajattelin, että minun täytyy pelastaa maailma. Nyt ajattelen, että teen sen, mitä voin. Ja että on tarpeeksi, jos se vaikuttaa yhdenkään ihmisen elämään", Iida Kauhanen miettii.