Eduskunnassa nähtiin tiistaina haikeita hyvästelyjä, kuultiin kauniita sanoja ja muisteltiin menneitä vuosia. Näin siksi, että tiistai oli päivä, jolloin huhtikuussa 2015 valitut kansanedustajat päättivät nelivuotisen työkautensa.
Nyt eduskunnan jättävien konkariedustajien joukkoa voi kutsua jopa vaikuttavaksi: siihen kuuluvat muun muassa Mauri Pekkarinen, Eero Heinäluoma, Pertti Salolainen, Sirkka-Liisa Anttila, Timo Soini, Timo Kalli, Tapani Tölli, Riitta Myller ja Ville Niinistö.
Eduskunnan oven sulkeminen ei jokaisen kohdalla tosin tarkoita poliitikon uran loppumista. Esimerkiksi Pekkarinen, Heinäluoma ja Niinistö pyrkivät jatkamaan kansan edustamista EU-parlamentissa.
Lähtijöitä on kaikkiaan yli 30. Heidän mukanaan lähtee valtava määrä eduskuntatyön tuntemusta. Isokin vaihtuvuus on kuitenkin normaalia, ja se muistuttaa kansanedustajuuden luottamustehtävän luonteesta.
Useakin poliitikon uransa lopettava edustaja on nelivuotiskauden lopulla kiinnittänyt huomiota eduskunnan toiminta- ja keskustelukulttuuriin. Yleinen arvio näyttää olevan, että suunta on kohti huonompaa. Työilmapiirin uusia piirteitä on kuvattu muun muassa sanoilla "aggressiivinen", "riitainen", "levoton" ja "henkilöihin käyvä".
Kärjistyneimpiä edustajien välit lienevät olleet sosiaali- ja terveysvaliokunnassa. "Melkein kuin olisi sotatantereelle tullut", kuvasi kokoomuksen Jaana Laitinen-Pesola kokemuksiaan Helsingin Sanomissa. Valiokunnan ilmapiiri kiristyi niin pitkälle, että harkinnassa oli jopa talon ulkopuolisen työsuojeluasiantuntemuksen käyttö.
Tulehtuneen ilmapiirin taustalla olivat sote-uudistuksen eteenpäin vientiin liittyvät poliittiset jännitteet. Hallitus halusi asiaan vauhtia, opposition edustajat taas kannattivat laajaa, aikaa vievää asiantuntijakuulemista.
Tällaiset erimielisyydetkään eivät silti kelpaa puolustukseksi huonolle käytökselle. Jo perustuslain mukaan kansanedustajan tulee esiintyä vakaasti ja arvokkaasti.
Jos eduskunnan sisäisen hengen muutos heijastelee yhteiskunnan keskustelukulttuurin koventumista, tilanne on vielä harmillisempi. Anekdootti, jonka mukaan eduskunta on kansa pienoiskoossa ja kansanedustaja kansalainen pienoiskoossa, saisi jäädä vain vitsiksi.
Kansanedustajilta on lupa edellyttää esimerkillistä käytöstä, vaikka he tavallisia kansalaisia edustavatkin. Toki valtaosa näin toimiikin. Asiapohjaisuuden taas ei tarvitse merkitä kuivakkuutta. Tästä todistaa vaikkapa lyhytkin brittiparlamentin keskustelun seuranta.
Julkisuuden laitkaan eivät valitettavasti tue asiaperusteista debattia. Heikosti perustellut rajut väitteet ja tunteita kuohuttavat kärjistykset saavat nyt turhan helposti näkyvyyttä. Tässä myös viestimet voivat katsoa peiliin.
Kansalaiset voivat työnantajina päättää, millainen joukko tulevan huhtikuun lopussa nousee eduskunnan portaita ylös. Äänekkäin ja kärjekkäin ei aina ole taitavin ja tehokkain.