Suomalaiset kilpakävelijät starttaavat tiistaina joukolla Berliinin EM-kisojen ensimmäiseen loppukilpailuun.
Miesten kilvassa kävelee kokenut kolmikko Jarkko Kinnunen, Aku Partanen ja Aleksi Ojala. Naisten arvokisojen ensimmäistä viisikymppistä kävelee muiden mukana Tiia Kuikka.
Vilkasta suomalaispäivää jatkavat 400 metrin aitajuoksussa Viivi Lehikoinen, kuulantyönnössä Senja Mäkitörmä, Sara Kuivisto 800 metrillä, Topi Raitanen estejuoksussa, sekä seiväshyppääjät Minna Nikkanen ja Wilma Murto.
Lisäksi Arttu Vattulainen starttaa Berliinin helteessä uransa ensimmäiselle arvokisataipaleelle 10 000 metrin juoksussa, joka kilpaillaan suoraan loppukilpailuna.
- Lämmin sää tuo kilpailuun oman mausteensa, joten tavoitteena on fiksu ja nousujohteinen juoksu, Vattulainen suunnitteli kilpailun aattona.
- Jos se toteutuu, pystyn napsimaan lopussa vastustajia aika hyvin.
Vattulaisen ensimmäinen tavoite on päästä säästellen puolimatkaan. Siitä pitäisi alkaa nousu.
Tankaten, leväten ja otellen
Kymmenottelija Elmo Savola aloittaa kaksipäiväisen urakkansa 9.30 paikallista aikaa. Avauspäivä päättyy 21.30.
- Tulee hyvänmittainen työpäivä, Savola totesi kilvan aattona.
- Aikataulu on kuitenkin sikäli hyvin suunniteltu, että kilpailemme aamupäivällä kolme lajia ja sitten tulee pitkä paussi ennen päivän viimeisiä lajeja.
Kymmenottelu on kaksispäiväinen tapahtuma, jossa isoja asioita ratkotaan katsojalta salassa. Kyse on kaiken aikataulutuksesta.
- Kuudelta herätys, jaloitellaan, bussi kentälle, lämmittely ja sitten laji kerrallaan, Savola tiivistää kilpailupäivänsä.
- Kaikki pitää miettiä, milloin kentälle ja miten tankataan.
Otteluvalmentaja Mika Vakkuri muistuttaa, että kilpailu tavallaan jatkuu ensimmäisen päivän päätöslajista toisen päivän avaukseen.
- Paljon ratkeaa siinä, mitä tapahtuu 400 metrin juoksun ja 110 metrin aitajuoksun välillä, Vakkuri muistutti levon ja tankkauksen merkityksestä.
Tuttu kaksikko, tuttu tilanne. Seiväshyppääjät Wilma Murto ja Minna Nikkanen ovat lähdössä Euroopan mestaruuskisojen karsintaan ja pyrkivät loppukilpailuun kuten kaksi vuotta sitten Amsterdamissa.
Tuttua on sekin, ettei finaalipaikka edellytä karsintarajan 455 ylitystä. Joten sitä pitää arvailla.
- Lähden siitä, että hyppään niin korkealta kuin tarvitsee, Murto sivuutti kysymyksen.
Nikkanen kilpailee 17:ttä kertaa aikuisten arvokisoissa. Hänellä on kokemusta jo kuudesta arvokisafinaalista.
- 445 on yleensä riittänyt. Voi olla, että nyt pitää ylittää 450, joten sitä lähden hyppäämään, Nikkanen kertoi.
Kaksikkoa valmentavan Jarno Koivusen ajatukset ulottuivat finaaliin asti. Hän on huomannut tason nousseen.
- Naisten seiväshypyssä 465 on tavannut riittää pronssiin. Uskon, että nyt mitali edellyttää 470:n ylitystä.
Seiväshypyn karsinta on Berliinin kisaohjelmassa tiistaina ja loppukilpailu torstaina.
Pitkä ja kuuma kisa
Seiväshyppy saa aina arvokisoissa uuden luonteen, kun tapahtuma kestää verryttelyineen tuntikausia. Se korostuu jo karsinnassa, kun urheilijan pelisilmä näkyy siinä, miten hän säilyttää voimansa ratkaisukorkeuksiin.
- Karsinnasta tulee pitkä kisa, jossa myös hyppyjen välit ovat pitkiä. Ja on kuuma, Koivunen muistutti.
- Kilpailijan pitää tässä tilanteessa säästää energiaa niin, että sitä on jäljellä myös ratkaisukorkeuksissa.
Eli kukin hypättävä korkeus pitäisi ylittää mieluiten ensimmäisellä yrityksellä.
Molemmat suomalaiset tuntevat pelin hengen. Siinä ei ole mitään uutta eikä ennen kokematonta. Silti sekä Murto että Nikkanen lähtevät kilpailuun hieman erikoisesta asemasta.
Vauhdista energia seipääseen
Murto, 20, lähti kauteen pitkäaikaisen jalkavaivan takia ilman tavoitteita. Ne hän on asettanut ja sitten korottanut kerta kerralta kuten rimaa seiväskilpailussa.
Nyt rima on vihdoin asettunut finaalipaikkaan. Samalla hän haluaisi parantaa Amsterdamin vuoden 2016 kisojen seitsemättä sijaa.
- Jo pääsy näihin kisoihin on minulle viime kauden jälkeen bonusta. Olen päässyt takaisin kahden vuoden takaiselle ennätystasolleni, otekorkeuteni on taas sama kuin se oli parhaimmillaan 2016, ja nyt minulla on matkassa isompi seiväs kuin koskaan, Murto kertoi.
Nikkanen kärsi Kalevan kisoissa pakaran seudun hermopinteestä, josta hän on nippa nappa toipunut.
- Ei ollut helppo valmistautua näihin kisoihin. Piti päästä treenaamaan, mutta samalla jalan ja pakaran piti antaa palautua, Nikkanen tunnusti.
Molemmat ovat keskittyneet kahden viime viikon ajan vauhdinjuoksuun.
- Juoksunopeutta on yritetty lisätä, koska se on energianlähde seiväshypyssä, Koivunen muistutti.