Lakisääteinen terveydenhuollon täydennyskoulutus on lähtenyt Pohjois-Suomessa käyntiin nihkeästi, kertoo Oulun kaupungin pääluottamusmies Anna-Maija Ylitalo.
"Kaupungissa ei minun tuntemusteni mukaan ole havahduttu vielä oikein asiaan. Ammattiosaston puheenjohtajallekaan ei ole tullut kyselyjä täydennyskoulutukseen liittyen. Puutteena on se, ettei asiaa ole rahan puutteen vuoksi päästy kunnolla toteuttamaan", Ylitalo kommentoi.
"Kaupungillahan ei ole tämän vuoden budjetissa varattu rahaa täydennyskoulutukseen."
Lähtökohtana on 3-10 päivää koulutusta vuodessa työntekijää kohden, ja tälle ajalle olisi hankittava sijainen.
"Vuosia sitten täydennyskoulutukseen pääsi omasta kokemuksestani hyvin. Jossakin vaiheessa velvoite sitten hävisi ja koulutuksen hankkiminen oli itsestä kiinni", Ylitalo toteaa.
Oys vastaa Pohjois-Suomen koulutuksesta
Myöskään Oulun Tehyn alueasiamies Erja Marjeta ei ole saanut jäseniltä kommentteja.
"Tämä taitaa olla vielä sen verran uusi asia", Marjeta pohtii.
Pohjois-Suomessa lakisääteisestä täydennyskoulutuksesta vastaa Oulun yliopistollinen sairaala. Yliopistollinen sairaala on velvoitettu järjestämään alueensa, Oulun ja Lapin läänin, muille sairaaloille ja terveyskeskuksille täydennyskoulutusta.
"Oulun yliopistollisen sairaalan ja meidän sairaanhoitopiirin osalta koulutustilanne ei ole ollut huono tähänkään asti. Lain ollessa valmisteilla kartoitimme eri ammattiryhmien koulutuksessa käyntiä", Oysin koulutuspäällikkö Anne Frederiksen kertoo.
Pienemmät yksiköt vaikeassa tilanteessa
Yliopistosairaaloilla koulutustilanne on hyvä, mutta muilta palvelunsa ostavat pienemmän yksiköt ovat vaikeassa tilanteessa. Frederiksenin mukaan suurin ongelma täydennyskoulutuksen järjestämisessä ei ole työantajan vastahakoisuus, vaan resurssipula.
"Joko ammattitaitoisia kouluttajia ei ole lähellä tai henkilöstömitoitukset ovat niin tiukkoja, ettei kiireiltä pääse lähtemään koulutukseen. Kunnille tuli miljoonien eurojen lisäpotti valtion budjettiin, mutta ei sitä sopimusneuvotteluissa tai kuntaneuvotteluissa näy osoitetuksi täydennyskoulutukseen", Frederiksen toteaa.
Anne Frederiksen uskoo kuntatyönantajien suhtautuvan positiivisesti täydennyskoulutuslakiin. Pohjois-Suomessa terveydenhuollon kuntarahoitus on vähäisempi kuin esimerkiksi yrityssektorilla.
"Pohjois-Suomen sairaanhoitopiirin budjetti koulutukseen on tällä hetkellä 2,5 miljoonaa euroa eli alle kaksi prosenttia vakituisen henkilökunnan palkoista. Yrityssektorit voivat käyttää jopa kymmenen prosenttia henkilökunnan täydennyskoulutukseen. Toki rahoitusta tulee terveydenhuollon koulutukseen jonkin verran muitakin teitä", Frederiksen kertoo.
"Aluksi laissa piti olla määriteltynä koulutuspäivien määrä, mutta tämä todettiin liian mekaaniseksi. Nykyisin laki velvoittaa riittävän täydennyskoulutuksen mahdollistamiseen ja rahoittamiseen. Riittävä määrä on esimiehen harkinnassa", hän selittää.
Suurin ongelma Oysille lain noudattamisessa on seurantavelvoite, johon sopiva tietojärjestelmä vielä puuttuu. Luotettavaan seurantaan sopivaa tietojärjestelmää etsitään parhaillaan.
Suomen yliopistollisten sairaaloiden koulutuspäälliköt kokoontuvat keskiviikkona Ouluun neuvottelupäiville.
Yksi päivien aihe on tilastointi ja lakimuutoksen tuomat muutokset yliopistollisissa sairaaloissa valtakunnallisesti.
Etäopiskelu lisääntymässä
Terveydenhuollon täydennyskoulutusta koskevat työntekijän ja työnantajan velvollisuuksia koskevat säännökset on lisätty kansanterveyslakiin ja erikoissairaanhoitolakiin. Ne astuivat voimaan tämän vuoden alussa.
Erikoisaloille ei aina kuitenkaan löydy Suomesta sopivaa täydennyskoulutusta. Esimerkiksi elokuussa Oysissa pidettävälle kinestetiikkakurssille saapuu sveitsiläinen luennoitsija.
"Terveydenhuollon alalla liikutaan hyvinkin kansainvälisesti. Tieteellisiä lehtiä seurataan ja internetin, videoteitse tapahtuvan etäopiskelun ja cd-romppujen avulla informaatiota saadaan lähtemättä fyysisesti ulkomaille. Informaation saaminen on helpottunut nykytekniikalla", Anne Frederiksen kiittelee.
Esimerkiksi Oysissa tehdään henkilökohtaisia, kokonaisvaltainen kehityssuunnitelmia yhdessä työnantajan ja esimiehen kanssa. Työnantajan rahoittama koulutus on työosaamiseen liittyvää ja rationaalista.
"Jos joku haluaa lähteä hula-kurssille Hawaijille, maksetaan se omasta pussista", Frederiksen huomauttaa.