Helsinki Vanhemmat pitävät vastuuta lasten kasvatuksesta edelleen itsellään. Koulun ja opettajan ensisijaiseksi tehtäväksi vanhemmat näkevät opetuksen. Opettajat taas pitävät vanhempia koulun tukijoukkoina, jotka huolehtivat lapsen koulutyön sujumisesta ja tukevat opettajan työtä.
Tiedot ilmenevät Tuija Metson väitöskirjasta, jossa hän tarkastelee kodin ja koulun välistä vuorovaikutusta peruskoulun yläasteella.
Vaikka julkisuudessa on käyty keskustelua kasvatusvastuun siirtymisestä kouluille, ei Metson haastattelemien vanhempien puheesta tällaista näkemystä heijastunut. Esiin nousi vahva lapsista välittäminen ja huolehtiminen.
- Vanhemmat olivat sitä mieltä, että kasvatus on pääasiassa kodin tehtävä. He katsoivat, että koulu voi jollain tavalla sitä tukea, mutta koulun tehtävä on opettaa, Metso kertoo.
Tutkimuksesta ilmenee myös, että äidit pitävät enemmän yhteyttä lapsensa kouluun kuin isät. Äidit osallistuvat yleisemmin vanhempainiltoihin, ovat yhteydessä opettajaan ja huolehtivat jälkikasvun koulutyön sujumisesta. Monen äidin puheessa perhe asettui työn edelle.
Isät taas korostivat enemmän lasten omaa vastuuta ja itsenäisyyttä koulutyössä.
- Esimerkiksi suurin osa vanhempainiltojen vanhemmista oli äitejä tai isä oli mukana. Isä saattoi myös kuvailla, että hän on tuuraaja, kun äiti ei pääse paikalle, Metso kertoo.
Myös oppilaiden haastatteluista heijastui, että äidille kerrotaan enemmän koulupäivästä ja hän huolehtii koulutyöhön liittyvien asioiden sujumisesta. Äidille saatettiin jopa paljastaa helpommin huonot koenumerot kuin isälle.
Vanhempien auktoriteetti ulottui kouluihin saakka, sillä vanhemmille kertomista käytettiin oppitunnilla rangaistuksena tai sen uhkana. Jos oppilas oli luvatta pois tunneilta, myöhästeli, tupakoi tai rikkoi muuten koulun sääntöjä, opettajat saattoivat varoittaa ottavansa yhteyttä kotiin.
- Jollain tavalla vanhempien auktoriteetti oli läsnä kouluissa ja koulu tarvitsi sitä. Tästä käytiin opettajien ja oppilaiden välillä monenlaisia keskusteluja, Metso kuvailee.
Metso käytti väitöstutkimuksensa pohjana 41 vanhemman, 44 opettajan ja 160 oppilaan haastattelua. Osan haastatteluista hän keräsi itse ja osan hän sai tutkimusryhmältään, johon kuului viisi muuta tutkijaa. Suomen Akatemian tutkimusprojektiin osallistuneet tutkijat havainnoivat myös 900:aa oppituntia. Tutkimus tehtiin kahdella Helsinkiläisellä yläasteella.
Korkeammin koulutetut vanhemmat aktiivisia
Kodin ja koulun välinen yhteistyö sujui vilkkaammin koulussa, jonka oppilaiden vanhemmat olivat korkeammin koulutettuja. Koulussa järjestettiin esimerkiksi enemmän tilaisuuksia vanhemmille.
- Korkeakoulutettuihin vanhempiin liitetään ehkä odotuksia koulutuksen arvostuksesta ja koulun kanssa yhtenevistä arvoista. Nämä vanhemmat ovat myös vaatimassa sitä enemmän eli he ottavat yhteyttä kouluun, Metso sanoo.
Toisessa koulussa, jossa vanhempien koulutus oli matalampi, yhteistyötä kodin kanssa tehtiin vähemmän. Erilaisista sosiaalisista taustoista huolimatta kaikki vanhemmat kuitenkin arvostivat koulutusta ja olivat innostuneita lastensa koulun käynnistä.
- Sosiaalinen tausta antoi kuitenkin vanhemmille erilaisia resursseja esimerkiksi tukea ja auttaa läksyjen tekemisessä, tulla kuulluksi kouluissa tai puhua samaa kieltä opettajien kanssa.
Metson mukaan koulu voi itse vaikuttaa merkittävästi siihen, millaista vuorovaikutusta vanhempien ja koulun välille kehittyy. Hänen mielestään olisi hyvä miettiä esimerkiksi sitä, minkälainen painoarvo koulun ja kodin väliselle yhteistyölle annetaan.
- Se halutaanko yhteistyötä todella tehdä, välittyy koulun eetoksesta, Metso sanoo.
Tuija Metson kasvatustieteen alaan kuuluva väitöskirja Koti, koulu ja kasvatus - kohtaamisia ja rajankäyntejä tarkastettiin perjantaina Helsingin yliopistossa.