Panoksena on työ. Antajan katse on sirkkeli, joka halkoo hakijan sielunmaisemaa.
"Millaisia asioita arvostat työssä?"
Soopatykin suun on auettava välittömästi. Arvotaan työelämän seitsemän oikein ja lisänumerot: Innostavuus, innovatiivisuus, vastuu, haastavuus, tuloksellisuus, palkitsevuus, mahdollisuus kehittää itseään. Lisäksi arvostan hyvää työilmapiiriä ja verkostoja.
Mutta kun on pyydetty täydellistä rehellisyyttä.
"Sitä, että pääsee helpolla. En viitsisi liiemmin panna tikkua ristiin asioiden eteen."
Kuvitteellinenkin kuulustelulamppu kerää otsalle hikipisaroita, kun se suunnataan suoraan kasvoihin. Niskassa jokin silti kylmää -- siellä kuikistelee epävarmuus siitä, oliko toden puhuminen lopulta kuitenkaan hyvä idea.
"Miten hyvin siedät erilaisia ihmisiä?"
"Huonosti. Olen äärimmäisen itsekeskeinen. Yhteistyöstä ei tahdo tulla mitään, koska pidän muiden ideoita lähtökohtaisesti typerinä. Turhanpäiväisyyksien laukominen, yleistysten tekeminen, oman egon boostaaminen, juoruilu, kerskailu, kyttääminen ja ahdasmielisyys raivostuttavat, ja niitä piirteitä löytyy lähes jokaisesta. Kahteen suuntaan tämä ei kuitenkaan päde: itse olen varsin taipuvainen jauhamaan toisista sontaa selän takana."
"Miten toimisit sellaisen ihmisen kanssa, joka ärsyttää sinua silmittömästi?"
"Jaa-a, saattaisin vaikka heittää viinilasilla."
"Entä miten suhtaudut vastoinkäymisiin?"
"Se riippuu siitä, voinko sälyttää vastuun epäonnistumisesta jonkun muun niskoille. Jos voin, teen luonnollisesti parhaani parjatakseni tätä henkilöä muille. Jos en, ryhdyn kiukuttelemaan ja polkemaan jalkaa."
Kulmakarvoja voi kohotella hämmästyneesti tai sitten hyväksyvästi. Jotenkin on sellainen epäilys, ettei tässä olisi kyse jälkimmäisestä.
"Miksi haluat töihin juuri meille?"
"No, rehellisesti sanottuna en haluaisi, jos keksisin yhdenkään muun tavan päästä tavoitteisiini näin helposti ja nopeasti. En pidä tätä työpaikkaa saati koko toimialaanne juuri minään. Ajattelin vain, että sinnittelemällä teillä muutaman kuukauden voisin luomieni suhteiden ja saavuttamani näkyvyyden avulla päästä vaikka mihin."
"Eiköhän tämä ole tässä. Ilmoitamme valituille sitten henkilökohtaisesti."
Viikkoja myöhemmin puhelin soi. Soittajan ääni on marmeladia: "Valintamme on kohdistunut sinuun, onneksi olkoon!"
Big Brotherin hakutilaisuudet alkavat ensi viikolla -- taas. Ohjelman julkinen suitsuttaminen olisi merkki itsetuhoisuudesta. Vain yhtä kehua ei käy kiistäminen: kerrankin huonous on hyvästä ja rehellisyys palkitaan.