Peter von Bagh sanoo olevansa itseoppinut alalla kuin alalla, täysi amatööri. Hän on oikeassa. Amatööri-sana kuvaa 64-vuotiasta von Baghia parhaiten. Amatööri tulee latinan teonsanasta amare, rakastaa. Amator on henkilö, joka rakastaa jotakin intohimoisesti.
Amatööri on taideteollisen korkeakoulun elokuvahistorian professori, valtiotieteiden tohtori, elokuvahistorioitsija, käsikirjoittaja, päätoimittaja, elokuvaohjaaja, elokuvanäyttelijä, radio- ja tv-dokumenttien tekijä, taiteellinen johtaja ja tietokirjailija.
Lisäksi von Bagh on Suomen tunnetuin filmihullu. Ja siitä kaikki oikeastaan juontuu.
Alle parikymppisenä oululaisnuorukaisena Paakin Petteri kirjoitti Kalevaan elokuvakritiikkejä. Hän oli nopea ja analyyttinen, ja taittoi elokuvateattereiden välit reippaasti polkupyörällä.
Tuolloin hän huomasi kykynsä tulkita ja nauttia taiteesta sekä välittää ajatuksiaan muille.
Von Baghissa on täydellisen hienoa ja alkuvoimaisen himmentymätöntä -- käyttääkseni vonbaghimaisia ilmauksia -- ettei hänen sieluunsa ole pystytetty karsinoita korkean ja matalan kulttuurin välille.
Von Bagh on kiinnostunut niin oopperasta, teatteri-ilmaisusta ja kuvataiteesta kuin Hitchcockista ja Hurriganesista.
Liikemiehenä hän on oivaltanut juuri Hurriganesin arvon. Von Bagh omistaa Siboney-yhtiötä, joka on hankkinut Love Recordsin äänitetuotannon Remuineen päivineen itselleen.
Kaupunkien ohella hän viihtyy Sodankylässä ja Kainuussa piilopirtillään.
Moni on hämmästynyt, kun lempeänä tunnettu von Bagh on muutaman vuoden ajan hyökännyt voimakkaasti aikalaisiaan vastaan Filmihullu-lehdessä.
Hän on tulittanut rajuin iskuin milloin elokuva-arkistoa, Turun elokuvakoulutusta tai nykyistä uiveloa kriitikkosukupolvea. Osansa ovat saaneet myös poliitikot, jotka vähät välittävät kulttuurista.
Pienessä piirissä von Bagh myöntää, että hänen tiukkuutensa näyttää "varmaan aika maaniselta". Taustalla on kumminkin aito huoli. Tätä menoa elokuva ei pian ole taidemuoto eikä osa sivistystä. Samalla kulttuurinen muisti uhkaa hävitä.