Iloinen puheensorina täyttää keittiön yhdessä Ruukin vastaanottokeskuksen asuintalossa. Viisi somalialaista turvapaikanhakijaa tekee ensimmäistä aamuruokaansa uudessa kodissaan. Pöydässä on jo keksejä ja makeaa halvaa. Teflonpannu lämpenee liedellä, sillä on tarkoitus paistaa vehnäjauhoista leivottua canjeero- eli angeero-nimistä somalialaista perinneruokaa.
"Nukuin hyvin, vaikka sääsket pistelivät. Mutta se ei haittaa, sillä Somaliassa moskiitot aiheuttava malariaa", yksi naisista kertoo vähäisellä englannillaan.
Viisikosta jokainen osaa jo muutaman sanan suomea, sillä he ovat olleet jo Kajaanin vastaanottokeskuksessa. Kajaani on yksi transitkeskuksista, joissa turvapaikanhakijoille pidetään hakumenettelyyn kuuluva puhuttelu. Sen jälkeen hakijat ohjataan muihin keskuksiin odottamaan päätöstä.
Kukaan ei halua esiintyä lehtijutussa omalla nimellään, sillä kotona sekasortoisessa Somaliassa ovat aviomiehet ja lapset, eikä heidän asemaansa haluta vaikeuttaa. Ikävä kotiin on kova.
Suomeen naiset päätyivät eri reittejä. Joku tuli Sudanin, Libyan ja Italian kautta, toinen Turkin ja Kreikan kautta. Talvi Kajaanissa ei tuottanut erityisiä vaikeuksia, kylmää toki oli ja joku loukkasi itseään liukastuttuaan jäällä. Ruukin kesäkelit keräävät kehuja.
"Nyt on sopivan lämmintä, sillä Somaliassa on tosi kuumaa."
Kajaanissa aika kului suomea opiskellen ja tietenkin internetissä. Ruukissa opinnot pyörähtävät käyntiin syksymmällä, ja nettiyhteyskin saadaan.
Tulevaisuudesta kukaan ei uskalla puhua mitään.
"Olemme onnellisia, kun täällä on turvallista."
Näiden naisten tarinat ovat varsin tyypillisiä turvapaikanhakijoille, sanoo Ruukin vastaanottokeskuksen johtaja Sirpa Kallio. Tosin ulkopuolisille, saati sitten viranomaisille, oman tarinan kertominen on vaikeaa, luottamuksen saaminen kestää pitkään.
Takana on usein pahoinpitelyjä ja kidutusta kotimaassa tai pakomatkan varrella. Siksi monet pelkäävät poliisia, univormuja ja muita viranomaisia myös Suomessa.
"Jotkut menevät piiloon, kun poliisi tulee. Ja lapset pelkäävät hirveästi. Jotkut sanovat pelkäävänsä, toiset eivät uskalla sanoa, mutta unet katoavat moneksi yöksi."
Poliisi selvittää henkilöllisyyden ja matkareitin, maahanmuuttovirasto selvittää syyt ja tekee päätöksen oleskeluluvasta. Vastaanottokeskukset tarjoavat katon pään päälle.
Suomeen pyrkivien turvapaikanhakijoiden määrä nytkähti viime vuonna 1 500:sta yli 4 000:een. Ruotsiin verrattuna määrä on pieni, kuningaskuntaan tuli viime vuonna 25 000 turvapaikanhakijaa.
Kasvaneelle virralle tarvitaan uusia vastaanottokeskuksia, joita on tänä vuonna perusteilla kymmeniä. Pelkät seinät eivät riitä, sillä turvapaikan tai oleskeluluvan saaminen ei takaa normaalielämää. Noin 300 ihmistä odottaa tälläkin hetkellä kuntapaikkaa vastaanottokeskuksissa. Suurin osa heistä on saanut oleskeluluvan jo viime vuonna.
Samassa jonossa ovat myös YK:n kautta tulevat kiintiöpakolaiset, jotka tosin vartovat kuntapaikkaa pakolaisleireillä jossain Irakissa, Syyriassa, Etiopiassa. Joku voi olla odottanut pakolaisleirillä kahdeksan vuotta.
Kuntapaikkojen puute ei ole pelkästään asenteesta kiinni. Valtio ei ole nostanut kuntapaikoista maksettavia korvauksia vuoden 1993 jälkeen. SPR onkin vedonnut vastikään kuntiin ja valtioon, että kuntapaikkoja järjestettäisiin lisää.
Ruukin vastaanottokeskus avattiin puolentoista vuoden tauon jälkeen uudestaan pikavauhdilla. Henkilökunta palkattiin toukokuun lopulla, ja tyhjillään ollutta keskusta rempattiin parissa viikossa sen verran, että ensimmäiset asukkaat saatiin majoitettua maanantaina.
"Kun ensimmäiset pojat tulivat, he odottelivat pihalla muita asukkaita. He eivät tienneet, että paikkaa oltiin vasta avaamassa eikä täällä ollut ketään muita", Kallio kertoo.
Nyt asukkaita on noin 30, tiistaina tulee 45 lisää. Kaikkiaan tilaa tarjotaan 150:lle. Ruukin keskustaan muutaman kilometrin päähän tulee 50 paikkaa, jotka olivat käytössä myös edellisellä toimintakaudella. Suurin Ruukkiin tuleva ryhmä näyttää nyt olevan somalialaiset, sitten on afgaanit ja irakilaiset. Miehiä, naisia, lapsia, perheitä.
11 työntekijästä kuusi on vanhoja tuttuja.
Yksi uusista työntekijöistä on sairaanhoitaja Anutiina Rostedt, joka on asiakkaita odotellessa ehtinyt maalaamaan satuhahmoja lasten kerhohuoneen seinälle. Vuosikausia pätkätöitä Oysissa ja vanhainkodeissa tehneelle pesti vastaanottokeskuksessa oli mieluinen; nyt elämää voi rakentaa pidemmällä tähtäimellä.
"Työ vaikuttaa muutaman päivän kokemuksella todella mielenkiintoista, kun on niin monenlaisia sairauksiakin, malariaa ja muuta."
Autonosturi vaihtaa pihavaloihin lamppuja, ja remontin ääniä kuuluu edelleen sieltä täältä.
"Kiva mutta kova työ laittaa kaikki alusta asti valmiiksi. Toisaalta, kun on aikaisempaa kokemusta, tietää mikä toimii ja mikä ei", Kallio sanoo työhuoneessaan, jonka kalustus on vielä kesken. Lattialla on kuitenkin karvalankamatto ja ikkunalaudalla pehmolammas.
"Ei tänne mitään luksusta tehdä, mutta kodikkaat ja siistit tilat", Kallio sanoo.
Ruukin vastaanottokeskus oli aikaisemmin kunnallinen, nyt sitä ylläpitää Punainen Risti. Sirpa Kallio ehti olla Ruukissa töissä jo edellisellä kaudella liki koko ajan, 11 vuotta. Viimeisimmät kolme vuotta hän työskenteli kidutettujen kuntoutuskeskuksessa Oulussa.
Nyt Kallio sanoo ymmärtävänsä entistä paremmin, kuinka vaikeaa on kertoa joutuneensa kidutuksen tai hyväksikäytön uhriksi. Joidenkin arvioiden mukaan 35-40 prosenttia pakolaisista on kidutettuja.
Kovat kohtalot eivät kuitenkaan vie häneltä yöunia.
"Kestän kuulla sen, mitä nämä ihmiset ovat joutuneet kokemaan", Kallio sanoo motokseen.
Kallio on huomannut maahanmuuttokriittisyyden lisääntyneen niiden 15 vuoden aikana, jonka hän on alalla työskennellyt. Yleisönosastokirjoituksissa ja nettikeskusteluissa on monesti väärää tietoa ja ymmärrystä.
Usein ihmetellään, miksi pakolaisten joukossa on paljon nuoria miehiä. Maailman pakolaisista noin 80 prosenttia onkin naisia ja lapsia, mutta he jäävät usein maan sisäisiksi pakolaisiksi tai naapurimaihin.
"Nuoria miehiä tulee paljon siksi, että yleensä he ovat miehiä, jotka ovat poliittisesti aktiivisia. Toinen syy on se, että matka on vaarallinen ja pitkä."
Ensimmäinen vaikeus voi olla vuoriston ylitys, ja matkoillakin tapahtuu kaikenlaista. Salakuljettaja pettää, viranomaiset hakkaavat, nuoria naisia katoaa ihmiskauppiaiden hoteisiin.
Eivätkä miehet lähde huvikseen maailmalle ilman vaimoja ja lapsia. "Usein on hyvin suuri huoli perheestä, heihin yritetään pitää yhteyttä ja auttaa. Yksinäisille miehille on hirveä tuska olla erossa perheistään. Sitä ei näe päällepäin, kun he kulkevat kylillä."
Väärennetyillä dokumenteilla tai kokonaan ilman papereita tuleminen ei ole turvapaikanhakijalle harvinaista eikä laitonta. Sekasorron keskeltä ei useinkaan noin vain hypätä passin kanssa lentokoneeseen. Jos kuuluu kaltoin kohdeltuun kansanosaan, viranomaiset eivät edes myönnä passia.
"Turvapaikanhakija ei monestikaan saa mitään papereita omasta maastaan, jos kuuluu esimerkiksi vainottuun vähemmistöön. Somaliassa ei ole 15 vuoteen ollut keskushallintoa, joka voisi myöntää passin."
Ikä voi olla somalialaiselle hyvin epämääräinen käsitys, sillä lapsia ei rekisteröidä syntymän yhteydessä. Syntymä voidaan muistella talvella tai kylvönteon aikaan tapahtuneeksi, mutta ei välttämättä tarkemmin. Yhdelle viranomaiselle sanottu syntymäaika voidaan unohtaa, ja sitten pitää keksiä uusi.
"Esimerkiksi persialainen ajanlasku on erilainen kuin meillä. Kun rajalla hädissään yrittää muuntaa ikää tähän ajanlaskuun, voi tulla virheitä."
Täysi-ikäisyyden ja aikuisuuden rajat ovat usein erilaiset kuin meikäläinen 18 vuotta.
"Jos Afganistanissa on ollut töissä 6-vuotiaasta lähtien ja joutunut huolehtimaan itsestään, niin täällä voi olla vaikea ymmärtää olevansa alaikäinen 17-vuotiaana."
Turvapaikanhakijana oleminen ei ole järin rahakasta hommaa. Toimeentulotuesta vähennetään 10 prosenttia ilmaisen asumisen ja vastaanottokeskuksen muiden palveluiden takia.
"Jos pakolaisella on nahkatakki ja auto, ne on omilla rahoilla hankittu eli toimeentulotuesta säästetty tai työllä ansaittu. Koskaan niitä ei sosiaalitoimi hanki."
Nämä yleisönosastoilla ja nettikirjoituksissa paljon puhuttaneet pakolaisten takit ja autot hankitaan Kallion mukaan siksi, ettei erotuttaisi suomalaisista: oltaisiin niin kuin muutkin, sulauduttaisiin joukkoon..
"Intian slummeissakin peltihökkeleistä saattaa tulla ihmisiä, joilla on päällä viimeisillä rahoilla hankittu puku, ettei vaan näyttäisi erilaiselta."
Asuminen ja odottaminen vastaanottokeskuksessa voi kestää kuukausia. Lapsiperheet tykkäävät Ruukin peltomaiseman rauhallisuudesta, mutta nuorilla aika tahtoo käydä pitkäksi tekemisen puutteessa.
"Joskus ihmiset voivat mennä huonoon kuntoon, kun he elävät pitkään vastaanottokeskuksessa epävarmoina tulevaisuudestaan.
Lapset sopeutuvat äkkiä, mutta jos vanhemmilla on vaikeaa, se näkyy myös lapsissa. Koulu on kaikille lapsille tärkeää, mutta etenkin niille, joiden vanhemmilla on vaikeaa.
"Monesti opettaja ei koulussa tiedä lapsen kotitilannetta, sillä lapsi pitää koulua pakopaikkana vaikeasta tilanteesta."
Toisaalta lapset uskaltavat kysellä.
"Lapset kävivät kysymässä, että milloin heille tulee positiivinen. Positiivinen tarkoittaa oleskelulupaa. Sitä saa paljon selittää, että me emme ole lupapäätösten kanssa tekemisissä."
Odottelun tilalle on tarjolla työ-, opiskelu- ja harrastustoimintaa. Siivous ja pihatyöt tehdään asukastyönä. Lasten kerhot ja jalkapallokerho odottavat vetäjiä, käsityökerhoa varten hankitaan pari ompelukonetta. Suomen kieltä opettamaan on palkattu opettaja. Naisille perustetaan oma ryhmä, joka saattaa käydä vaikka uimahallissa.
"Aikaisemmin täältä käytiin esimerkiksi Raahessa ammattikoulussa, jos onnistui saamaan opiskelupaikan. Ja jotkut kävivät töissäkin."
Turvapaikanhakijoilla on usein kova tahto oppia kieltä ja suomalaisia tapoja, joskus liiankin kova. Joku saattaa juottaa lapselleen pelkkää Coca-Colaa, koska luulee sen olevan suomalainen tapa.
"Hirveän vähän uskalletaan käyttää vaikkapa mummon hyvää konstia flunssan parantamiseen, vaan herkästi halutaan lääkettä. Luottamus länsimaiseen lääketieteeseen on kova."
Turvapaikanhakijoita yhdistää myös unelma turvallisesta paluusta kotiin.
"Valitettavasti se ei useinkaan toteudu eivätkä uudet aloitukset ole välttämättä helppoja. Balkanilla tapasin yhden perheen, joka oli ollut täällä. Nyt heillä meni hyvin, mutta aluksi he asuivat entisessä kanalassa."