Pohjois- ja Itä-Suomessa toteutettavat tavoite 1 -ohjelmat ovat käynnistyneet ripeästi, arvioitiin Varkaudessa järjestetyssä ohjelmien seurantakomiteoiden kokouksessa torstaina.
Paljon muuta seurantakomiteat eivät pystyneet sanomaan vuonna 2000 käynnistyneistä ohjelmista, sillä ohjelmien toteuttamisen seurannassa on puutteita.
Seurantakomitean jäsen, Kainuun TE-keskuksen yritysosaston päällikön Matti Penttisen mielestään liikaa kiinnitetään huomiota siihen, kuinka paljon rahaa minnekin pannaan sen sijaan, että yritettäisiin arvioida, mitä rahalla saadaan aikaan.
Vanha fraasi ”ammummeko tykillä hyttystä” kuvaa Penttisen tuntoja. Panos-tuotos -ajattelu kun ei yllä näiden Euroopan unionin alue- ja rakennerahojen käytön reaaliaikaiseen seurantaan.
Koko ohjelmakauden 2000-2006 julkisesta rahoituksesta oli maaliskuun loppuun mennessä sidottu jo kolmannes. Puolet siitä tulee EU:n rakennerahastoista.
Kauppa- ja teollisuusministeriön selvityksen mukaan Pohjois-Suomen ohjelma on toiminut kätilönä 268 yrityksen ja lähes 2 800 uuden työpaikan synnytyksessä. Itä-Suomeen on perustettu 364 yritystä, joissa on 8 500 työpaikkaa.
Osattava ottaa vastuuta
Maakuntien liittoja, ministeriöitä, elinkeinoelämää ja järjestöjä edustavien seurantakomiteoiden tehtävänä on nimensä mukaisesti seurata toteuttavatko ohjelmat asetetut tavoitteet.
Varsinainen välitilinpäätös on tarkoitus tehdä vuoden 2003 syksyllä. Mikäli silloin ilmenee, että jossain ollaan hakoteillä, voidaan ohjelmia yrittää panna uusiin puihin.
Aluekehitysjohtaja Kaisa-Leena Lintilä sisäasiainministeriöstä myöntää ohjelman muuttamisen olevan kuitenkin monimutkaisen prosessin, jolle viime kädessä täytyy saada hyväksyntä EU:n komissiolta ja valtioneuvostolta.
2000 alkaneen ohjelmakauden aikana ei ole vielä tehty sen tason muutoksia, että niihin olisi pitänyt hakea korkeimman siunausta. Lintilä arvioi ohjelmakauden käynnistyneen hallinnollisesti ja toiminnallisesti hyvin.
Matti Penttinen sanoo Kainuussa käynnistyneen muuntokoulutuksen olevan kouriintuntuva osoitus pyrkimyksestä toteuttaa tavoiteohjelmaa.
Muutoskoulutus on ajan sanelema pakko. Penttinen soimaa kunnallisia ammattioppilaitoksia siitä, että ne kouluttavat väkeä yhtä 1970- ja 1980-lukujen tarpeeseen, eli töihin, joita ei enää ole.
”On osattava ottaa itse vastuuta resurssien oikeasta käytöstä. Helppo on syytää kaikesta hallitusta ja EU:ta”, Penttinen sivaltaa.
Maaltapako yhdistää
Itä-Savon maakuntajohtaja Antti Mykkänen pitää tavoite 1-ohjelmia tärkeinä vipuvarsina, mutta niillä ei hänen arvionsa mukaan syrjäseutujen rakenneongelmia ratkaista.
Tavoite 1-alueita yhdistää väkipako, maaseudun tyhjentyminen, väestörakenteen vinoutuminen, bruttokansantuotteen hidas kasvu, korkea työttömyys, riippuvuus julkisesta sektorista ja pieni yritysten määrä.
Kaisa-Leena Lintilä korostaa, että mikäli alueilla on ideoita hyvistä hankkeista, nyt on niiden aika. Kukaan ei vielä tiedä, mitä EU tarjoaa nykyisille syrjäseuduilleen sen jälkeen, kun Itä-Euroopan entiset sosialistimaat tulevat unionin jäseniksi.