liisa.laine@kaleva.fi
"Terveydenhoitaja on tavattavissa koululla joka kuukauden toinen keskiviikko. Neuvonta ja ajanvaraus maanantaista perjantaihin kello 12.00-13.00 numerossa se ja se."
"Terveydenhoitaja on koululla numerossa se ja se kuukauden joka tiistai, keskiviikko ja perjantai sekä kuukauden toinen, kolmas, neljäs ja viides torstai."
"Terveydenhoitaja on koululla yhtenä päivänä viikossa. Muina päivinä hän on lastenneuvolassa numerossa se ja se."
"Koululääkäristä ei ole tällä hetkellä tietoa."
"Koulutapaturmien ensiavun antaa opettaja. Harkintansa mukaan opettaja lähettää oppilaan terveydenhoitajalle, jos hän on koululla tai Kontinkankaan terveyskeskukseen."
Edellä olevat olivat sattumanvaraisia otteita Oulun koulujen nettisivuilta: ei mitään valittuja paloja. Omat ja ikätoverien muistikuvat koululla jatkuvasti päivystävästä terveydenhoitajasta, jonka luo saattoi piipahtaa huolineen milloin siltä tuntui, ovat kaukaista historiaa, lähes hämärää perimätietoa.
Nyt tällaisesta "ylellisyydestä" ei edes haaveilla. Jos jossakin koulussa Oulussa sattuu olemaan oma terveydenhoitaja, hänelläkin on silloin vastuullaan oppilaita yli kolmasosa sen, mitä pitäisi.
Riittäisi, kun saataisiin sen verran lisää virkoja, ettei terveydenhoitajan tarvitsisi revetä neljään tai viiteen paikkaan yhtä aikaa.
Koulujen lisäksi häntä tarvitaan äitiys- ja lastenneuvolassa, kotisairaanhoidossa ja terveyskeskuksen vastaanotolla, diabeteshoitajana tai ehkäisyneuvojana. Päälle vielä sen seitsemän sortin kurssit ja palaverit, eivätkä oppilaiden tiedot itsestään päivity tietojärjestelmäänkään.
Hyvin toimiva kouluterveydenhoito - ellei aika sitten on kullannut näitäkin muistoja - tyssähti edelliseen talouslamaan 1990-luvulla. Terveydenhoitajia ei voi syyttää, he tekevät minkä voivat ja esimerkiksi Oulussa ilmeisesti enemmänkin, koska työn laatua on palkittu valtakunnallisesti.
Terveydenhoitajien lisäksi Oulun oppilashuollossa on liian vähän koulukuraattoreja, koulupsykologeja, koulunkäyntiavustajia ja koululääkäreitä, joita ei ole ainuttakaan. Koululaisten terveystarkastuksista onkin karsittu eniten juuri lääkärintarkastusten määrää.
Oppilaiden vanhemmat, alan ammattilaiset, kouluväki, puheiden tasolla ihan kaikki ovat asiasta huolissaan ja päättäjätkin myöntävät, että väärästä paikasta säästetään.
Rahan jaossa tulee kuitenkin tiukka paikka eteen: ennalta ehkäisevä työ jää aina jalkoihin kiireellisemmiksi koettujen tarpeiden rinnalla. Samaan aikaan töitä kouluissa paiskiva henkilökunta on nääntymässä työnpaljouteen, kun lasten ja perheiden ongelmat koko ajan monimutkaistuvat.
Kauhajoen ja Jokelan jälkeen kouluihin on vaadittu lisää asiantuntijoita tunnistamaan riskitapaukset. Helposti lähestyttävä terveydenhoitaja olisi luontevin tapa parantaa tilannetta, jos tavoitteena on puuttua mahdollisimman varhain syntymässä oleviin ongelmiin.