Suomalainen tinkimiskulttuuri on melko olematonta, jos sitä vertaa kaupanteon käytäntöihin monessa muussa maailman kolkassa. Esimerkiksi arabimaissa vallitsevassa basaarikulttuurissa tinkiminen on erottamaton osa kaupankäyntiä. Hinnoista on kuitenkin neuvoteltu pääasiallisesti länsimaissakin aina 1800-luvun puolivälissä tapahtuneeseen tavaratalojen tuloon saakka, Helsingin yliopiston kuluttajaekonomian professori Visa Heinonen kertoo.
"Tavaratalot aloittivat hintojen vakiintumisen prosessin. Nykyisin se on niin pitkällä, että kaikki tietävät, että ilmoitettu hinta pitää."
Tämä ei tietenkään koske kaikkea kaupankäyntiä. Pienissä erikoisliikkeissä hinnoissa saattaa olla jouston varaa, ja lisäksi ainakin auto- ja asuntokaupassa hinnasta neuvotteleminen on enemmän sääntö kuin poikkeus.
Heinosen mielestä saattaa hyvin olla, että nuoret tinkivät nykyisin vähemmän kuin vanhemmat ikäpolvet. Perusteluja voisi hänen mukaansa lähteä etsimään esimerkiksi Suomessa pitkään eläneestä "talonpoikaisesta kulutuseetoksesta", johon kuului olennaisena osana säästäväisyys. Modernin kulutusyhteiskunnan synty 1960-luvulla toi mukanaan uudet kulutuksen tavat.
Heinonen kuitenkin lisää, että kulutustottumukset ovat nuortenkin keskuudessa hyvin yksilöllisiä.
"Viime vuonna suomalaisten koululaisten kulutusmentaliteettia tarkastelevassa väitöstutkimuksessa todettiin, ettei harkitsevan kuluttamisen kulttuuri ole hävinnyt. Osa käyttää rahaa hyvinkin harkitusti."
Todennäköiseltä siis vaikuttaa, että monella myyntitiskillä kuullaan tulevaisuudessakin kysymys "Entä mikä se lopullinen hinta on?".