Oulun kaupunki, ja varsinkin kaupunkimarkkinointi, sai varsinaisen joululahjan Suvi Teräsniskan johtaman kuoron napatessa voiton television Kuorosota-ohjelmassa. Valtakunnallista tv-näkyvyyttä tuli maksettujen mainosminuuttien sijasta tuntikaupalla, samoin kertyi radiokuuluvuutta useilla eri kanavilla ja palstamillimetrejä lehdissä ympäri valtakunnan.
Rahalla saa, mutta hevosella pääsee.
Kaupunkimarkkinointi on vaikea laji, jossa harvoin onnistutaan. Erilaiset markkinointistrategiat ovat tekemällä tehtyjä, ja niiden toteuttamisesta paistaa turhan usein läpi väkinäisyys. Teennäinen viesti saa pahimmassa tapauksessa vastaanottajan vaivautuneeksi.
Paras kaupunkimarkkinointi syntyy vahingossa, spontaanisti ja kuin itsestään. Suvi Teräsniska ja hänen kokoamansa Oulun kuoro tuskin lähtivät leikkiin mukaan päällimmäisenä ajatuksenaan markkinoida Oulua. Sen he kuitenkin tekivät. Spontaanisti laulamisen ja kilpailemisen lomassa.
Oulu on ollut otsikoissa koko Kuorosodan ajan, samoin ovat olleet viisi muuta kuoropaikkakuntaa. Oulun kuoron voiton ansiosta Oulun nimeä huudetaan julkisuudessa vielä tälläkin viikolla. Kaupungin valtakunnallinen näkyvyys saa kruununsa Tapaninpäivänä, kun Nelonen esittää vielä koosteen Madetojan salissa vietetystä voitonjuhlasta.
Kuorosota on ohjelmaformaatti, joka väkisinkin tarjoaa valituille kuoropaikkakunnille ilmaista näkyvyyttä viihteen ja leikkimielisen kilpailemisen hengessä. Mitä pienempi paikkakunta, sitä enemmän sillä on kuoronsa kautta saatavaa.
Kun Veeti Kallio talvella 2009 kokosi oman Kuorosota-kuoronsa nykyiseltä asuinpaikkakunnaltaan Salosta, oltiin Raahessa pettyneitä. Yleisönosastoilla ja keskustelupalstoilla pärisyteltiin partoja siitä suuresta vääryydestä, jonka kohteeksi raahelaiset joutuivat.
Neljä ensimmäistä vuottaan Kemijärvellä ja seuraavat neljätoista vuottaan Raahen Pattijoella varttuneen Kallion oletettiin ja odotettiin vievän raahelaiset televisiokameroiden eteen. Toisin kuitenkin kävi, ja Salo sai Veeti Kallion siivellä paikkansa auringossa.
Pettymys oli ymmärrettävä, sillä raahelaiset ovat aina pitäneet Veeti Kalliota kaupungin omana poikana. Pettymystä ruokki sekin, että Raahessa ehdittiin jo hetken toivoa kaupungille laajaa näkyvyyttä suositun tv-ohjelman kautta.
Usein on sanottu kuntalaisten olevan kotikuntansa parhaita markkinamiehiä. Kuorosota ja muut kaltaisensa ohjelmaformaatit osaltaan todentavat sanonnan pätevyyden. Mihin onkaan tavallisen suomalaisen televisiokatsojan helpompi samaistua kuin toisiin tavallisiin suomalaisiin.
Kun ihan tavalliset oululaiset ryhmäytyvät ja näyttävät julkisesti tv-kameroiden edessä tunteidensa koko kirjon laulamisen riemusta jännityksen kautta voiton tuomaan liikutukseen, välittyy samalla tiedostamattakin katsojien mieliin mielikuva oululaisista.
On sangen todennäköistä, että Kuorosodan kautta suomalaisille välittynyt mielikuva oululaisista on positiivinen.
Tuo mielikuva välittyi Oulun kaupungin näkökulmasta katsottuna kiitettävän kattavasti koko maahan, ja lisäksi vaivattomasti. Oulun onni oli sekin, että kuoron johtajana toimi juuri Suvi Teräsniska. 21-vuotias artisti ei ole vielä niin kokenut, kovissa liemissä keitetty ja parkkiintunut, että olisi kyennyt hillitsemään inhimillisen puolensa ja esiintymään tyynesti jännittämättä ja liikuttumatta. Liikutus on tarttuvaa ja sympatiaa herättävää.
Jos Oulun kaupunki ymmärtää ja haluaa, se hyödyntää Kuorosodan suomat kaupunkimarkkinoinnilliset mahdollisuudet nyt. Nykyisessä mediavauhdissa tämäkin oululainen tapaus unohtuu yllättävän nopeasti.