rovaniemi Rovaniemen liikenneympyröiden vaihtuvat kukka-aiheet ovat ihastuttaneet kaupunkilaisia jo vuosien ajan. Saarenkylän liikenneympyröissä on nähty vuodenaikojen mukaan vaihtuvia asetelmia, kopin vieressä nukkuva lasikuituressu ja kolme havuista tehtyä jänistä vaanivaa kettua. Hilla-aikaan nelostien varsilla kukkivat jättimäiset superhillat ja Napapiirin pajakylän jäävalaistus on tärkeä joulutunnelman luoja.
Ympäristörakentamisen innoittaja, entisen maalaiskunnan yhdyskuntateknisten palvelujen esimies Markku Paananen kiittelee teoksista alaisiaan.
"On tärkeää, että saa ihmiset innostumaan jostain asiasta. Ettei aina vaan ajatella, että nämä hommat eivät kuulu kunnan töihin", Paananen sanoo, eikä suostu kutsumaan teoksia ympäristötaiteeksi.
Tavallisten ihmisten kehut lämmittävät tekijöiden mieltä, ja nyt myös Suomen kulttuurirahasto on myöntänyt Paanaselle palkinnon ennakkoluulottomasta ympäristörakentamisen edistämisestä julkisella sektorilla.
Maalaiskunnan ympäristörakentamista alettiin harjoitella 1990-luvun puolessavälissä Ounaspaviljongin alueella. Rämeinen vesijättömaa piti saada edustavaksi saksalaisturistien pysähdyspaikaksi, ja alueen nykyisestä suosiosta päätellen myös paikalliset ovat tyytyväisiä tulokseen. Varsinainen näytön paikka olivatkin sitten Rovaniemen asuntomessut vuonna 1998.
"Asuntomessujen teemana oli ympäristöön sopiva rakentaminen. Siellä arkkitehti teki ympäristösuunnitelman, mutta käytännössä muutimme monia asioita tekemisen myötä", Paananen muistelee.
Tässä vaiheessa maalaiskunnan ympäristörakentamisesta huolehtiva työporukka oli jo hitsautunut hyväksi tiimiksi, jossa oli tilaa uusille ideoille.
"Minä olin esimies, joten minulla oli budjettirahat käsissäni. Kun päätimme tehdä jotain, niin ei tarvinnut anoa rahaa tai kysellä muiden mielipiteitä, sen kun alettiin tehdä."
Kunnanpuutarhuri Kyllikki Jääskeläinen ja varikon työntekijät olivat tiiviisti mukana pienessä, mutta toimivassa organisaatiossa, jonka ideariihi keksi esimerkiksi liikenneympyröiden vaihtuvat somistukset. Rovaniemeläiset ovat jo tottuneet vaihtuviin asetelmiin, ja aiheiden vaihtumista osataan odottaa.
"Mietimme, että miksi liikenneympyrän pitää aina olla samannäköinen, kun se on mainio paikka saattaa ihmiset hyvälle tuulelle", Paananen toteaa.
Paanasen kädenjälki tulee vastaan jo muuallakin Suomessa, sillä Rovaniemen haja-asutusalueelle tehdyt kotoisen punaiset linja-autopysäkit on otettu käyttöön ympäri maata.
"Muutama vuosi sitten pysäkkien laittaminen kuului vielä kunnalle, joten varikon pojat innostuivat tiimin ideoiden perusteella tekemään muutaman pysäkin. Niitä kehuttiin niin paljon, että päätimme laittaa sellaiset maalaiskunnan rajalta rajalle."
Linja-autokatokset kuvaavat hyvin Paanasen tiimin rakennusfilosofiaa. Pysäkit kehiteltiin talven luppoaikaan käytännön kokeiluilla ja piirustukset tehtiin vasta pyynnöstä jälkeenpäin.
Duunari Paananen korostaa, ettei ympäristötaiteen tarvitse olla kallista. Ideoille pitäisi löytyä tilaa, sillä niiden käyttäminen lautakunnissa ja arvosteltavana syö helposti innon uuden tekemiseen.
Kuntien yhdistyttyä näin kävi ainakin Paanaselle itselleen.
"Tiimimme hajotettiin eri töihin, ja organisaatiosta tuli niin monimutkainen, että suunnitelmat olisi pitänyt hyväksyttää siellä sun täällä. Minua sellainen ei enää kiinnostanut, mieluummin vedän uistinta Inarilla", tuore eläkeläinen hymyilee.
Paanasen tiimin kädenjälki jää näkymään uudessakin Rovaniemessä, porot seisoskelevat edelleen Villenväylän alikulkusillassa ja Napapiirin talvinen jäävalaistus on jo käsite, jota ei voi jättää tekemättä.