Vesisadetta, hiekkaisia katuja ja loputonta harmautta. Asunnon nurkissa näkyvät kaikki talven pölyt, ikkunoissa ravat ja töissäkin pitäisi punnertaa pitkä pätkä ennen kesää ja lomaa.
Vaikka auringonvalo keväällä lisääntyykin, on vuodenaika monelle syksyäkin raskaampi. Maallikot tuntevat kevään tuoman ahdistuksen kevätmasennuksena, vaikka lääkäreille masennuksen raja onkin mielialasta tehty diagnoosi.
"Useimmissa tapauksissa käyttäisin termiä kevätväsymys. Masennuksesta puhutaan vasta sitten, kun olotila alkaa haitata ihmisen toimintakykyä", psykiatrian erikoislääkäri ja psykoterapeutti Sari Lindeman Oysin psykoterapiapoliklinikalta määrittelee.
Todellista masennusta potevissa potilaissa kevät voi aiheuttaa tilan huononemisen, sillä ympäristön kevääseen herääminen luo suuren kontrastin mielen synkkyyden kanssa.
"Masentuneen ihmisen mielen maailma on musta ja synkkä, ja keväällä ulkoisen maailman luonto herää eloon. Kevään valo voi olla masentuneelle talven pimeyttäkin vaikeampi kestää", Lindeman sanoo psykoterapeutin näkökulmasta.
Lääkärit eivät tunne termiä kevätmasennus, vaan eri vuodenaikoina ilmaantuvasta vakavasta masennuksesta käytetään termiä vuodenaikamasennus. Kevät ei tuo piikkiä psykoterapiapolin asiakasvirtaan.
"Kaamosmasennuksen tiedetään johtuvan pimeyden yhteydestä mielialaoireisiin, mutta keväällä esiintyvässä masennuksessa ei tällaista yhteyttä ole löydetty."
Vaikka tilanne ei aivan masennukseen asti menisikään, moni puhuu keväisestä puhuu väsymyksestä, masennuksesta ja jaksamattomuudesta. Lindemanin mielestä myös väsymyksen tunteet ovat osa elämää tiettyyn rajaan asti.
"Kaikkia asioita ei aina tarvitse diagnosoida. Sehän on terveen ihmisen merkki, että mieliala reagoi asioihin ja ympäristöön."
Lue lisää lauantain Kalevasta!