"Luomistyön näkökulmasta kirjoittaminen on osa sairauden voittamista. Jos mielensisäisiä konflikteja ei oteta käsittelyyn, ne muuttuvat oireiksi. Kaikessa kirjallisuudessa on konflikteja, sillä kivut liittyvät luoviin tekoihin", sanoo Suomen kirjallisuuden professori Juhani Niemi Tampereen yliopistosta.
Taiteen ja tautien yhdistelmä kiinnostaa muutakin kuin suurta yleisöä. Lääkärien peruskoulutuksessa sairauksia käsittelevät taiteilijat ja heidän luomansa teokset ovat ajankohtainen aihe maailmalla. Yliopistoissa järjestetään kursseja ja seminaareja, joissa kirjallisuuden avulla valaistaan ja yritetään ymmärtää sairauksia.
Niemen lauseissa vilahtelevat tutut suomalaiset kirjailijat, Pentti Saarikoski, Eino Leino, Saima Harmaja, Lauri Viita, tietyllä tavalla sairauden runtelemia jokainen. Professori huomauttaa, että tietenkään kirjailijoiden kirjoittamien sairauskertomusten ei tarvitse olla aina itse koettuja.
"Voidaanhan kirjoittaa myös sodasta, vaikka ei sotaa olisi itse koettukaan", Niemi sanoo.
Siinä mielessä myytti riutuvasta taiteilijasta, joka purkaa ahdistuksensa ja jalostaa sen taiteeksi, on harhaanjohtava. Myös ilman kipuja voi tehdä materiaalia, kun eläytyy toisten kokemiin tapauksiin.
Sitten on omaelämäkerrallisuutta, jota lukija on utelias näkemään, kuten Maria Syvälän kirjassa Älä sylje minua syliisi. Tuntemattomuudesta nousseen tekijänsä kirja läpivalaisee mielen sairastumisen prosessin, ja teoksesta tuli pian ilmestymisensä jälkeen kirjastojen lainasuosikki. Turhaan ei puhuta luovasta hulluudesta, se on tosiasia, jollin molemmat ruokkivat toisiaan tervehdyttävällä ja antoisalla tavalla.
Riivatut ja kupan nujertamat
Häpeällisinä pidetyt sairaudet kiinnostavat taiteilijoita ja taiteilijoiden sairaudet suurta yleisöä. Romantiikan ajan runoilijat kieriskelivät kupan ja tuberkuloosin kourissa. Meidän aikamme tauteja ovat aids, Alzheimerin tauti, syömishäiriöt ja syöpä.
"Erityisen paljon puhutaan jaksamisesta ja mielenterveyden häiriöistä. Tasokkaan kaunokirjallisuuden lukeminen on yhtä hyvä kuin teoreettinen kuvaus taudista", sanoo emeritus lääketieteen professori Amos Pasternack.
Moni hyvä ranskalainen runoilija menehtyi kuppaan. Suomalaisilla on omat keuhkotautilinjan ja alkoholin riivaamat runoilijansa.
"Fedor Dostojevskista on kirjoitettu paljon elämäkertoja. Epilepsia ja muut sairaudet näkyvät hänen tuotannossaan", Niemi sanoo. Pasternackin mielestä on selvää, että kaunokirjailijat ovat auttaneet lääkäreitä ymmärtämään ihmistä ja opettaneet empatiaa.
"Jos pystyy kuvaamaan oireita, ehkä sekin on jo lääkärintyötä", Pasternack sanoo.
Lääkäreille oppia kaunokirjallisuudesta
Pasternackin mielestä kirjailija pystyy kirjoittamaan koskettavia taudinkuvauksia siinä missä lääkäri kuulee ja eläytyy tauteihin. Tarvitaan herkkyyttä ja eläytymiskykyä.
"Esittelemällä kaunokirjallisuutta lääketieteenopiskelijoille, he ehkä oppivat kuuntelemaan sisäistä ääntään myös työssään, kuuntelemaan, mitä potilaat sanovat", Pasternack pohtii.
Pasternack on lukenut paljon hyviä sairauskertomuksia. Hienoja teoksia ovat Ian McEwanin Lauantai, J. M. Coetzeen Hidas mies ja Reko ja Tiina Lundánin Viikkoja, kuukausia.
Hyväntekeväisyyttä taiteella
Professori Niemi näkee ajassamme merkkejä 1960-luvun osallistuvasta taiteesta, kun haluttiin reagoida ja parantaa maailmaa taiteen avulla. Yhteisyys näkyy tänä päivänä erilaisina tapahtumina hyväntekeväisyyden hyväksi.
"Taide hyvinvoinnin tukena on nousussaan", Niemi ennakoi.
Kirjallisuudessa kyse on Niemen mielestä psyykestä, miten selviytyä. "Usein tällainen kirjallisuus purkaa myös yksilön, jopa yhteisön traumoja", sanoo Niemi.
