Syyssateiden aikaan Suomen kaupungeissa kiemurteli epätoivoisia jonoja, kun ihmiset hädissään syöksyivät ottamaan rokotuksia sikainfluenssaa vastaan. Oulussa ensimmäisen rokotuslauantain järjestelyissä meni pieleen kaikki, mikä vain voi mennä, ja vielä enemmän.
Nyt tammipakkasten aikaan järjestelyt sujuvat ja tieto kulkee. Käsillä vain on uusi ongelma: kohderyhmiä ei näy eikä kuulu. Kempeleessä polkaistiin viikonvaihteessa liikkeelle puskaradio ja tekstiviestiketju, kun rokotettavat jäivätkin kotiin.
Muualta maailmasta kuuluu vielä kummempaa. Monessa Euroopan maassa on jäämässä käsiin miljoonakaupalla rokoteannoksia. Ensin tarve yliarvioitiin, sitten kansalaisia ei saatukaan liikkeelle.
Samaan aikaan monessa köyhemmässä maassa olisi rokotteita tarvittu kipeästi, mutta ei ole mistään saatu. Terveydessäkin raha ratkaisee.
Mutta Suomessa ei ole mitään perusteita jättää asiaa kesken. Sikainfluenssan ensimmäinen aalto on maan kiertänyt ja lopulta lievempänä kuin pelättiin, vaikka myös kohtalokkaita seurauksia oli. Huhumylly ei enää jauha uusista sairastumisesta, ja se näkyy heti rokotejonoissa. Tällä menolla edessä on herkästi se, että vielä rokottamaton terve keski-ikäinen väestö jättää piikin ottamatta.
Kuitenkin edessä voi olla vielä toinen aalto, ja kolmaskin. Niin iso osa väestöstä on jo rokotteen saanut, että yhä jatkuvat väitteet toimenpiteen riskeistä voi jättää omaan arvoonsa. Suurin riski tulee siitä, ettei rokotetta oteta.
Tautiin varauduttiin poikkeuksellisen tehokkaasti, hygieniaa korostaen. Tutkimus toivottavasti saa aikanaan selville, kuinka paljon jo yksin tällä kyettiin epidemian leviämistä lieventämään.