Tauno Haltta tais­te­li Iva­lo–­Nel­lim-so­ra­tien kor­jaaa­mi­ses­ta 30 vuotta ja nyt väylää kut­su­taan "Hal­tan­tiek­si" – "En pät­kää­kään ota it­sel­le­ni kunniaa siitä"

”Kolmikymmenvuotisen tiesodan” veteraani, nellimiläinen Tauno Haltta ei kiellä iloaan, kun mutkaisen, kuoppaisen ja kapean Ivalo–Nellim-soratien korjaus viime syksynä valmistui.

Tieremontin tuoma uusi silta ylittää Nellimjoen, joka virtaa Tauno Haltan kotikylän läpi Inarijärveen.
Tieremontin tuoma uusi silta ylittää Nellimjoen, joka virtaa Tauno Haltan kotikylän läpi Inarijärveen.
Kuva: Helena Sahavirta

Tauno Haltta vei tielähetystön Rovaniemelle vuonna 1986. Mutkaisen, kuoppaisen ja kapean soratien korjausvalmistui viimein viime syksynä.

”Kolmikymmenvuotisen tiesodan” veteraani, nellimiläinen Tauno Haltta ei kiellä iloaan, kun mutkaisen, kuoppaisen ja kapean Ivalo–Nellim-soratien korjaus viime syksynä valmistui.

– En pätkääkään ota itselleni kunniaa siitä, Haltta sanoo – vaikka tietääkin, että väylää kutsutaan jo ”Haltantieksi”.

Sen mies myöntää, että alusta lähtien ja monissa porukoissa hän on ollut hanketta edistämässä.

– Ensimmäinen taistelu käytiin Rovaniemellä vuonna 1986 silloisessa Lapin tiepiirissä, kylätoimikunnan puheenjohtajana tielähetystöä vetänyt Haltta muistaa.

Sen jälkeen ”karvalakkilähetystöjä” matkasi Helsinkiin kymmenkunta muun muassa Inarin kunnan, Saamelaiskäräjien ja Kolttaneuvoston voimin.

– Ministereitä vedin hihasta aina, kun sellaisen näin, Haltta myöntää.

Kerran rahat jo saatiin, mutta vedettiin yhtä nopeasti pois. Vasta vuonna 2016 näkyi vihreää valoa. Kunta myönsi suunnittelurahaa, ja yli 10 miljoonaa maksava tieremontti alkoi tammikuussa 2018.

– Toissa vuonna kävin Liikenneministeriössä juttusilla ja kuulin, että tien jatkaminen Norjaan oli suunnitteilla, Haltta paljastaa.

Noin 12 kilometrin tie lyhentäisi matkaa Nellimistä Kirkkoniemeen 150 kilometriä.

–  Toivon kyllä, että tie Norjaan tehtäisiin. Matkailu hyötyisi siitä, ja nellimiläisten sukulointimatkat Paatsjokilaaksoon lyhenisivät. Toinen vaihtoehto olisi vuokrata Venäjältä maata ja järjestää kulku Norjaan Virtaniemen rajanylityspaikan ja Rajakosken voimalaitospadon kautta jo valmiita teitä pitkin, Haltta pohtii.

Tie menisi Venäjän kautta, ”mutta toimiihan se Saimaan kanavakin”.

Tauno Haltta syntyi 80 vuotta sitten Petsamossa Trifonan kylässä kolttasaamelaiseen perheeseen.

– Isä kalasti Jäämerellä trooliveneessä, äiti leikkasi kalasatamassa irti turskanpäitä. Talvet hoidettiin poroja ja pyydettiin riekkoja, Haltta kertoo.

Talvisodan syttyessä hän oli vain vuoden ikäinen. Perhe joutui evakkoon, ja pieni poika sisarensa ja muiden sotalasten mukana Ruotsiin. Kolmen ja puolen Ruotsin-vuoden jälkeen äiti haki pojan Kalajoelle muun perheen luo, mutta sisko jäi Ruotsiin.

Perhe palasi evakosta Lappiin vuonna 1946. Haltat asuivat korsussa poltetussa ja pommitetussa Ivalossa.

Trifona jäi Neuvostoliittoon. Uuden kotipaikan perhe sai parin vuoden päästä Nellimistä.

Nellimin tien mutkat tulivat Haltalle tutuiksi viimeistään silloin, kun hän vuonna 1956 polki yli 40 kilometriä polkupyörällä rippikouluun Ivaloon. Postiauto vei ripin jälkeen pojan maailmalle, aluksi savotoille Rovaniemen seudulle.

Vaiheikas on ollut miehen matka senkin jälkeen: työtä löytyi Neuvostoliitossa muun muassa porarin apumiehenä Tuuloman voimalaitostyömaalla, varastomiehenä Siperian Norilskissa ja Moskovassa Puolimatkan työmailla – puhumattakaan monista työmaista Etelä-Suomessa.

Nykyään Haltta viihtyy entisellä kotipaikallaan Nellimin kylässä.

– Itse olen sellainen saamelainen, joka kannattaa kehitystä. En panisi rautatietäkään pahakseni, hän myöntää.

Sotalapsena Haltta oli ruotsalaisen asemapäällikön perheessä ja ”pysäytteli jo silloin junia lumilapiolla”.

Tauno Haltta

Asuu Inarin Nellimissä. Syntynyt Petsamossa Trifonan kylässä 1940 kolttasaamelaiseen perheeseen.

Evakkomatka Petsamosta alkoi 1941. Oli Ruotsissa sotalapsena 3,5 vuotta. Perhe palasi Ivaloon 1946 ja asettui Nellimin kylään 1948. Neljä sisarusta.

Kävi kansakoulun Nellimissä. Lähti 1956 töihin savotoille ja opiskeli sen jälkeen ammattikoulussa metallialaa.

Työskenteli Neuvostoliiton Tuuloman voimalaitostyömaalla 1960-luvulla.

Opiskeli 1970-luvulla varaston esimieheksi ja työskenteli eri puolilla Etelä-Suomea ja Neuvostoliittoa, muun muassa Tuulomassa, Viipurissa, Norilskissa ja Moskovassa. Palasi Ivaloon 1985 ja kävi myöhemmin kokki- ja hirsirakennuskurssit.

Eläkkeelle vuodesta 2005.

Valittu moniin luottamustoimiin muun muassa Saamelaiskäräjillä, Kolttaneuvostossa ja Nellimin kyläyhdistyksessä.