Viime keväänä perustettu, viidestä professorista koostuva talouspoliittinen arviointineuvosto julkaisi tiistaina ensimmäisen raporttinsa, jossa arvioidaan loppumassa olevan vaalikauden finanssipolitiikan onnistumista ja veropolitiikan linjaa. Kuten arvata saattaa, arvio on synkkää luettavaa.
Talousviisaiden neuvoston tavoite on parantaa talouspolitiikan valmistelua ja laatua sekä tuoda keskusteluun riippumaton näkökulma. Neuvoston toimikausi kestää kevääseen 2019, eli vasta seuraava hallitus voi hyödyntää kunnolla neuvoston talouspoliittisia eväitä.
Arviointiryhmän työn perusteella voi sanoa, että Suomen talous on samassa tilanteessa kuin harakka tervatulla katolla. Kun nokka irtoaa, pyrstö tarttuu ja päinvastoin.
Harakkamainen räpistely on näkynyt varsinkin veropolitiikassa. Hallitus on keventänyt yritysten verotusta huomattavasti, mutta samalla kiristänyt palkansaajiin kohdistuvaa verotusta ja sitä kautta kulutuskysyntää.
Neuvoston mukaan vaalikauden suurin veropoliittinen päätös on ollut yhteisöveron keventäminen 26 prosentista 20 prosenttiin.
Ryhmä pitää kevennystä jopa liian suurena, vaikka veron alennus oli perusteltua kilpailukyvyn kannalta. Suomi tuli kiihdyttäneeksi kansainvälistä verokilpailua, jossa pieni kansantalous ei välttämättä pitemmän päälle pärjää.
Samaan aikaan julkisen talouden alijäämä on kasvanut, jopa revennyt. Neuvoston laskelmien mukaan alijäämä on jo huikeat kolme prosenttia bruttokansantuotteesta.
Arviointineuvoston tulos on hälyttävä verrattuna esimerkiksi valtionvarainministeriön viime syksynä esittämään 0,7 prosenttiin.
EU:n sallima raja suhdannevaihteluista puhdistetulle rakenteelliselle alijäämälle on 0,5 prosenttia. Suomen julkinen talous on jäämässä luokalle ja saamassa EU:n komission tarjoilemaa karttakeppiä kynsilleen.
Alijäämänkurominen kiinni vaatii professoreiden raportin mukaan huomattavia veronkorotuksia ja menoleikkauksia. Rakenteelliset uudistukset alkavat vaikuttaa vasta 2020-luvulla.
Tästä syystä on todennäköistä, että tuloverotuksen ja kulutusverojen kiristämiselle on suuria paineita seuraavalla vaalikaudella. Se ei tietäisi hyvää kotimaisen kysynnän elpymiselle eikä kansalaisten taloususkolle.
Suomen ei kannata säästää itseään hengiltä, vaikka uskottavan sopeuttamisohjelman laatiminen on seuraavan hallituksen keskeinen tehtävä. Arviointineuvosto esittää, ettei finanssipolitiikkaa pidä kiristää nykyisestä. Jo tehdyt säästöpäätökset riittävät kahden seuraavan vuoden tarpeiksi.
Neuvosto suosittelee Suomelle poliittista ohjelmaa, jossa julkisia menoja leikataan ja verotusta kiristetään seuraavan kerran vasta vuosina 2017 ja 2018. Hengähdystauko säästöissä toisi tilaa elvytykselle ja avittaisi hentoista kasvua.
Neuvosto saattaa olla oikeassa. Toisaalta kukaan ei pysty sanomaan, mihin talouden viisarit ovat asettuneet kahden vuoden kuluttua.
Pääkirjoitus