Kesäteatteria Oulun Työväen Näyttämö: Charlien täti. Käsikirjoitus Brandon Thomas. Ohjaus ja sovitus Markus Packalén. Suomennos, musiikkidramaturgia, lavastus Pekka Kesälahti. Koreografia Antti Kairakari. Maskeeraus ja kampaukset Tiina Turunen. Puvustus Maija Mattiina Pihlaja, Heidi Kesti. Hupisaarten kesäteatteri.
Charleyn täti on hauska esitys vaikka väkisin. Oulun Työväen Näyttämön kesäteatteriseurue heruttelee huumoria Brandon Thomasin kuluneesta ristiinpukeutumisfarssista kunniakkaasti.
Esityksen yleisilme on kepeä, iloinen. Mutta silti toivoi, että ryhmä olisi yllättänyt tuoreella tavalla. Sekä itsensä että yleisön.
Luotto-ohjaajansa Markus Packalénin kanssa ooteeännäläiset vetävät tutuista ja turvallisista naruista. Sitä saa mitä tilaa, kuten Charleyn tätiä esittävä Pekka Kesälahti toteaa.
Poikamiehiä, rakkautta ja kaksoiselämää on jälleen ilmassa kuten kahden kesän takaisessa Oscar Wilde -kappaleessa Miksi naiset aina rakastuvat Ernestiin.
Silti Charlien täti on naisten juttu. Yllättäjä on se oikea Brasilian-täti. Vautsi mikä lenita airistomainen ilmestys 70-luvulta! Eeva-Maria Kauniskangas purjehtii näyttämölle kuin Airiston tyylikoulun käynyt catwalkille: itsevarmasti ja tyylitajuisesti. Kauniskangas on mukavasti retro femme fatale, jolla on naisellista karismaa.
Tätä tätiä kannatti odottaa! Tämä täti lyö sen feikin laudalta: Pekka Kesälahti jää auttamatta toiseksi. Kesälahti ei pääse oikeasti näyttämään naisellisia kynsiään, koska hänelle pyntätty epäaistikas asu vesittää aitouden vaikutelman.
Samalla nyrjähtää farssilta nilkka.
Lupaavaa porukkaa on näytelmän nuoria pareja näyttelevä nuorempi osasto. Konkareista Jouni Tiensuu tekee papparoolinsa tyylikkäästi. Pekka Hyvärin tyypittelemä kasvatti-isä henkii Molièren saituria.
Veikeä ja pirteä idea on esityksen Amor eli cupido-hahmo (Pietari Sänisalmi). Se on myös tärkeä vihje esityksen lukutavasta.
Kesälahden musiikkidramaturgia ja Antti Kairakarin koreografiat nostavat tunnelmaa ja jalkaa niissä paikoissa, missä ohut teksti ontuu.