Vaala Myöhään alkaneet syyssateet kasvattivat kangasmetsiin iloisen yllätyksen: kolmessa viikossa pelkästään Kainuun metsistä on poimittu kymmeniä tuhansia kiloja komeita herkkutatteja. Sotkamolaisen Ber-Ex Oy:n toimitusjohtaja Kari Jansa kertoo, että Italiaan lähtee ainakin kolme rekkalastillista laatutattia.
Tattikauppa on nyt päättymässä, mutta jos pakkasilta vältytään, pähkinänruskeita lakkeja työntyy jäkäliköistä edelleen. Hyviä herkkutattiapajia löytyy muun muassa Rokualta, Manamansalosta ja Kainuun harjualueilta.
"On ollut mukava seurata, miten mukaan on saatu aivan uusia poimijoita. Paljon tatteja jää silti yhä metsiin. Herkkutatit pitää käydä korjaamassa hyviltä paikoilta talteen ainakin joka toinen päivä, etteivät ne kasva liian suuriksi", Jansa muistuttaa.
Ykkösluokan tatti on kova, kiinteä, madoton ja pillistöltään vaalea. Lakin koko ei saa ylittää kymmentä senttiä. Toisessa laatuluokassa pillistössä voi olla keltaista, mutta lakin koko ei saa ylittää 12 senttiä. Kolmosluokan herkkutatit leikataan paloiksi.
Kainuussa ahkerimmat poimijaperheet ovat yltäneet jopa 250 euron päiväansioon. Tili luetaan käteen heti ostopaikalla, eikä veroja tarvitse maksaa.
Kilpailu vielä muualla
Kari Jansan mukaan Kainuun sienimailla ei pahemmin kilpailua ole. Sen sijaan Pohjois-Karjalassa tattiapajista ja -myyjistä on käyty jo varsin kärkästä kilpailua. Ykkösluokan tatin kilohinta ei kuitenkaan ole tiettävästi sielläkään noussut yli viiden euron. Kainuussa parhaasta tatista maksettiin neljä euroa.
Pohjois-Karjalassa ja Etelä-Suomessakin tattikauppaa käyvä Dalla Valle Oy harmittelee omilla nettisivuillaan, että kilpailijat ilmestyvät tattimaille vain parhaana sesonkina. Yhtiö arvelee, etteivät tattien poimijat arvosta heidän tarjoamaansa laajaa ostoverkkoa ja uhkaa mahdollisesti muuttaa käytäntöjään.
Tateissa liikkuvat melkoiset rahat. Kukaan ostajista ei kuitenkaan ole kertonut, mihin hintaan he sienensä Italiaan myyvät.
Yhdistyskin saa varoja
Jansa kertoo, että suomalaisella herkkutatilla on Italiassa hyvä maine. Tatteja tuodaan Italiaan myös esimerkiksi Bulgariasta ja Romaniasta, mutta suomalaiset osaavat satsata laatuun. Sienet käydään läpi yksitellen, puhdistetaan ja lajitellaan. Italialaisten ravintoloiden keittiöihin parhaat tatit päätyvät viiden kilon paketeissa, kokonaisina pakastettuina.
"Venäjän puoleltakin olemme yrittäneet herkkutatteja ostaa, mutta sikäläisille poimijoille laatuvaatimukset eivät vielä ole oikein menneet perille", Jansa harmittelee.
Muilla sienillä kauppaa käydään Pohjois-Suomessa melko vähän. Ravintolat ostavat suolasieniä jonkin verran suoraan poimijoilta.
Pitkän linjan sienikauppias neuvoo, että huolellinen puhdistustyö on syytä tehdä jo metsässä. Roskia ja epäkelpoja sienen osia ei kannata kantaa kotiin, vaan jättää kasvupaikalle seuraavaa satoa ruokkimaan.
Vaalan ostopaikalla tattisouvia on jo kolmatta vuotta pyöritetty paikallisen 4H-yhdistyksen kautta. Kolmessa viikossa runsaat parikymmentä vakituista poimijaa on kantanut punnittavaksi 7 000 kiloa sieniä ja kuitannut mukaansa 15 000 euroa rahaa. Yhdistyksen toiminnanjohtaja Kaisa Haapola hykertelee hyvillään sieni-innostuksesta.
"Tämä on yhdistykselle tärkeä varainhankintakeino ja samalla moni paikkakuntalainen saa mukavat lisäansiot. Ja kuntokin nousee metsässä kävellessä."