Pääkirjoitus

Tatassa ei tutista

Jaguarin siirtyminen intialaiskäsiin on hyvä esimerkki siitä, mitä tuleman pitää. Suuren luokan tekijöiksi nousevat yritykset Intiasta, Kiinasta, Venäjältä ja Brasiliasta vyöryttävät nyt maailmantaloutta.

Jaguarin siirtyminen intialaiskäsiin on hyvä esimerkki siitä, mitä tuleman pitää. Suuren luokan tekijöiksi nousevat yritykset Intiasta, Kiinasta, Venäjältä ja Brasiliasta vyöryttävät nyt maailmantaloutta.

Intialaisen autotehtaan tuotteita ei Suomessa tähän asti ole myyty. Nyt tilanne muuttuu. Tosin myyntiluvut pysyvät jatkossakin marginaalisina. Jaguarista tai Land Roverista kun ei kansanautoja tule, vaikka ne intialaismerkkejä tästä lähin ovatkin.

Valmistus kylläkin pysyy syntysijoilla Britanniassa. Jaguarin kohtalo on näin vakaampi kuin toisella entisellä brittiylpeydellä Roverilla, josta osia päätyi nanjingilaiselle ja osia shanghailaiselle autotehtaalle, eikä kumpikaan saanut itse Rover-nimeä käyttöönsä. Nyt kiinalaisia MG-autoja tehdään Englannissa ja Roewe-merkkiä Kiinassa. Tutut Mini-autot ehti napata saksalainen BMW.

Intialainen Tata-konserni osti Jaguarit amerikkalaiselta Ford-yhtymältä, jossa 1900-luvun alkupuolella symboloitui koko autoteollisuuden ja oikeastaan koko amerikkalaismallisen kapitalismin synty. Ajat ovat nyt toiset. Fordilla ei mene enää häävisti, kuten ei amerikkalaisella taloudella muutenkaan, ja uudet nousijat ovat aivan muualla.

Jokin aika sitten Tata esitteli Intiassa Nanon, maailman halvimman auton. Nyt se on hankkinut yhden maailman johtavista luksusmerkeistä. Yhtiöllä on siis markkinoiden ääripäät hallussaan, eikä olisi ihme, jos se yrittäisi täyttää vielä aukkoja tältä väliltä.

Tata nimittäin on konserni, jonka veroisia ei maailmasta monia löydy. Työntekijöitä on 300 000, ja toimintaa löytyy muun muassa autoissa, teräksessä ja tietoliikenteessä. Viime vuonna Tata sanoo rakentaneensa maailman neljänneksi nopeimman supertietokoneen.

Tatan nousu on hyvä mutta ei suinkaan ainoa esimerkki siitä, mitä on tapahtumassa. Viime vuonna intialainen teräsyhtiö Mittal osti belgialaisen Arcelorin yli 30 miljardilla dollarilla ja nousi siten maailman suurimmaksi teräsyhtiöksi.

Tatan ja Mittalin takana ovat vanhat intialaiset liikemiessuvut, jotka nyt ovat löytäneet tilaisuuden kohota maailmanluokan tekijöiksi. Mutta entäpä kiinalainen Lenovo? Koko yhtiö perustettiin 1984 alle 20 000 euron pääoman turvin. Parikymmentä vuotta myöhemmin se osti IBM:n tietokonetoiminnot ja kauppaa nyt kannettavia tietokoneita pitkin maailmaa.

Kiinalaisten autotehtaiden maailmanvaltaus on kaiken todennäköisyyden mukaan sekin aluillaan.

Japanilaisyhtiöiden suuri vyöry alkoi 1960-luvulla, ja lännessä suhtauduttiin niihinkin aluksi epäluuloisesti. Sitten tulivat korealaiset, ja nyt on muiden vuoro. Uudet nousijat ovat aivan muualla kuin talouden perinteisissä keskuksissa. Tavallaan tuohon joukkoon voi laskea myös Nokian, sillä ei kukaan olisi odottanut suomalaiselle yhtiölle satumaista kehitystä.

Kiinalaiset ja intialaiset teollisuusyhtiöt pystyvät tavoittamaan kuluttajia. Venäläisfirmoista ei voi sanoa samaa. Silti tietyillä teollisuuden aloilla venäläisetkin ovat kohonneet isoiksi tekijöiksi. Hyvä esimerkki on metallijätti Norilsk Nickel, joka 20 vuotta sitten hallitsi toivottoman saastuttavia ja vanhanaikaisia kombinaatteja Neuvostoliitossa ja joka nyt on noussut yhdeksi alansa markkinajohtajista. Harjavallassakin sillä on tehdas.

Uudet ajat ovat käsillä, ja Jaguaria parempaa symbolia muutokselle saa hakea. Intia oli pitkään Britannian siirtomaa. Nyt brittiläisten automerkkien jäänteistä ehkä vahvin nimi elää intialaisen pääoman turvin. Suomessa menestyjät Nokia ja Finnair ovat vahvasti kääntäneet katseensa Aasiaan, ja se viisaus taitaa päteä muillekin.