Toripolliisin ei tarvitse seisoa kauppahallin kulmalla yksin, siitä pitävät huolen veistoksen kanssa samaan valokuvaan hinkuvat turistit ja poliisipatsasta halailevat pikkulapset.
Vaikka kaikki tuntevat Oulun symboliksi kohonneen veistoksen, harva tietää, kenen aikaansaannos pronssista valettu maamerkki on - ja miten se on kauppatorille päätynyt.
Toripolliisi on syntynyt edesmenneen kajaanilaisen kuvanveistäjän Kaarlo Mikkosen (1920-2001) kädenjäljistä.
Patsashankkeen ideoijana puolestaan toimi taidemuseon silloinen näyttelysihteeri Kaija-Rita Koivisto, joka Kajaanissa sijaitsevassa Mikkosen galleriassa näki filosofian kunniatohtori Kaisu Mikkolan kanssa pienen toripoliisia muistuttavan veistoksen. Se tuntui sopivan Pelekääkkönä polliisia -puheista tuttuun kaupunkiin kuin nyrkki silmään.
"Tässä se on!", Mikkola muistelee Koiviston huudahtaneen.
Toisin kuin voisi luulla, Oulun torilla seisovaa patsasta ei ole tehty kenenkään virassa toimineen toripoliisin mukaan, vaan kuvanveistäjä Mikkosen mallina oli hänen nimismiehenä toiminut appiukkonsa, Paimion vallesmanni Pekka Repo.
"Kaarlo Mikkosen entinen vaimo kertoi, että hänen pienikokoinen isänsä olisi halunnut poliisiksi, mutta oli ollut liian lyhyt. Vallesmannina hän sitten sai käyttää poliisin univormua", patsashankkeessa alusta asti mukana ollut Kaisu Mikkola muistelee pienoisveistoksen taustatarinaa.
Toripolliisi on rähinäremmin paikkaa lukuun ottamatta tismalleen samanlainen kuin alkuperäinen veistos.
"Patsaan korkeuden määräsi taiteilijan työhuoneen korkeus", Oulun Toripolliisineuvoston sihteeri, Oulun kaupungin yhteyspäällikkö Ritva Tienari tietää kertoa.
Taiteilija Mikkonen aloitti patsaan teon elokuussa 1985, samoihin aikoihin perustettiin Oulun Toripolliisineuvosto viemään patsashanketta eteenpäin.
200 000 mummonmarkkaa maksaneen Toripolliisin rahoitusta varten käynnistettiin kansalaiskeräys, joka testasi Tienarin mukaan neuvoston luovuuden. Keräystä vauhditettiin muun muassa haastekampanjalla sekä Oulun ja Tuiran väliä kulkeneella juhlajunalla.
"Juhla-arvonnan pääpalkintona oli kuljetus mustalla maijalla kotiin. Vieläkin keljuttaa, etten voittanut", Mikkola tokaisee.
Tienaria puolestaan harmitti, että yhtään naapuria ei sattunut ikkunaan, kun Tienarin pariskuntaa tuotiin kotiin mustalla maijalla aamuyöstä.
Vaikka valtaosa oululaisista otti Toripolliisin avosylin vastaan, soraääniäkin kuului.
Esimerkiksi Oulun ylioppilaslehti nousi vastarintaan, sillä lehden mielestä patsaan myötä Oulusta oltiin tekemässä poliisikaupunkia.
"Jotkut arvostelivat patsasta liian kansanomaiseksi, eikä Toripolliisi ollut kaikkien mielestä riittävän hieno", Tienarikin muistaa.
Vastarinta oli kuitenkin turhaa. "Toripolliisista tulikin turistien ja kaikkien kaupunkilaisten yleinen treffipaikka", Mikkola naurahtaa.
Toripolliisilla onkin paikkansa oululaisten sydämissä.
"Oulun tunnettavuudelle sillä on suuri merkitys, Toripolliisi antaa inhimillisen kuvan teknologiakaupungista. Se myös tunnetaan yllättävissä paikoissa", turkkilaisessa maustekaupassa Toripolliisista keskustellut Ritva Tienari kertoo.
"Toripolliisi on Oululle vähän niin kuin Eiffel-torni Pariisille", Kaisu Mikkolakin summaa.
Tänään lauantaina 1. syyskuuta
20 vuotta täyttävää Toripolliisia
juhlitaan Oulun päivien aikaan.