Arvuuttelu hallituspohjasta päättyi torstaina keskustan puheenjohtajan, hallitustunnustelija Juha Sipilän ilmoitettua perussuomalaisten ja kokoomuksen olevan mukana neuvotteluissa uudesta enemmistöhallituksesta.
Kokoomuksen ottaminen kolmanneksi on luonteva valinta Sipilälle, jonka talouspoliittiset linjaukset ja yrittäjätausta ovat lähellä kokoomusta. Perussuomalaiset puolestaan onnistuivat tunnusteluvaiheessa vakuuttamaan Sipilän valmiudestaan olla kantamassa hallitusvastuuta edessä olevissa kipeissä ratkaisuissa.
Kokoomus on hankala kumppani keskustalle, jonka kenttä on liputtanut voimakkaasti demareiden kanssa harjoitettavan punamultayhteistyön puolesta. Taustalla kummittelevat karvaat muistot aikaisemmista yhteistyökokemuksista. Porvariyhteistyö päättyi keskustan vaalitappioon vuosina 1995 ja 2011.
Tällä kertaa sosiaalidemokraatit olivat ilmeisen pitkälle mukana hallituskokoonpanoa rakennettaessa. Siihen tähtäsi Sipilän pyrkimys saada aikaan yhteiskuntasopimus. Sopimuksen arvioitiin tasoittavan SDP:n tietä hallitukseen, mutta se jäi synnyttämättä.
Perussuomalaiset on katsomaton kortti hallituksessa. Nähtäväksi jää, miten ensinnäkin eduskuntaryhmä, mutta ennen kaikkea äänestäjäkunta kykenee taipumaan politiikan muutokseen, jota hallitustyöskentely edellyttää.
Sipilän tekemä valinta on kahdessa suhteessa jopa historiallinen: perussuomalaiset on ensimmäistä kertaa menossa hallitukseen, ja vastaavasti vuodesta 1975 lähtien hallituksessa istunut RKP on jäämässä oppositioon.
Sipilän hallituskumppanipäätöstä voi luonnehtia insinöörimäiseksi järkiratkaisuksi. Kolmen suuren hallituksella on riittävä enemmistö eduskunnassa, siksi ei tarvita pieniä puolueita. Kolmen suuren poliittisissa linjoissa on ilmeisesti vähiten sovittelemista.
Hallitusneuvotteluihin lähtevillä puolueilla vallitsee pitkälle menevä yksimielisyys talouspolitiikasta. Maan talous on saatava kuntoon, teollisuuden rattaat pyörimään ja työttömyyttä on vähennettävä.
Keskusta ja kokoomus ovat esittäneet samoja lääkkeitä teollisuuden ongelmiin, eikä perussuomalaisiltakaan ole puuttunut ymmärtämystä elinkeinoelämää kohtaan.
Hallituksella on edessään lähes yksinomaan vaikeita ratkaisuja. Julkisia menoja joudutaan leikkaamaan miljardikaupalla, ja se tuntuu lähivuosina väkisinkin tavallisen kansan elämässä.
Pelkät leikkaukset eivät kuitenkaan tuo talouden kasvua, joka on edellytys työllisyyden kohentumiselle. Talouden kasvun aikaansaamiseksi tarvitaan keinoja, joita edelliseltä hallitukselta ei löytynyt.
Hallitus saa eduskunnassa vastaansa ärhäkkään opposition. Vihreät ja vasemmistoliitto harjoittelivat oppositiopolitiikkaa jo edellisen hallituskauden loppupuolella.
Sosiaalidemokraateilta oppositiovaihteen päälle paneminen saattaa ottaa aikansa, mutta samalla se tarjoaa oivallisen tilaisuuden koota hajallaan olevat rivit. Tilanne on oudoin RKP:lle.
Pääkirjoitus